Uusi tuttavuus

(Teksti tulee hieman myöhässä, ollaan kuitenkin jo treffattu viime viikolla)

Elikkä ystävämme tuli näyttämään meille ensimmäistä kertaa koiraansa Junnua. Ajattelin että tytöt voisivat vähän leikkiä ja sitten Junnu vähän näkisi uusia koiria. Tapaaminen meni Netan osalta paremmin kuin hyvin, mutta Ani joutui sisälle, koska hyökkäsi jatkuvalla syötöllä toisen kimppuun, eikä lopettanut vaikka kuinka kiellettiin. Olimme ihan ihmeissämme, Ani ei ole koskaan ollut tuollainen!
Junnu pelästyi hieman, mutta nopeasti tokeni ja yritti yllyttää Nettaa taas leikkiin :) Onneksi Netta osaa olla fiksu, jos se ei jostain tykkää, se kyllä komentaa.

Olimme ulkona tunnin pari, sinä aikana Ani joutui olemaan yksin sisällä ja voitte vaan olettaa paljon se ulvoi. Pakko sanoa, vaikkei Ani sitä ehkä ihan näin käsitä, mutta kärsiipä rangaistuksen jos ei osaa käyttäytyä.

Jos joku sitten päättää kysyä minkä rotuinen tämä söpö Junnu on, niin siinä on bokseria ja ajokoiraa. Isä on kuulemma sellainen tumman brindle ja emä sitten tyypillisen ajokoiran värinen :D Pentueen muut sisarukset olivat enemmän isän näköisiä ja tummia, tämä oli ainoa (koko) valkoinen. Ei sen puoleen Junnu on todella söpö!

Näyttelyt, koirarantaa ja ukkosta...

.... semmoinen oli meidän lauantai päivä lyhyesti ja erittäin ytimekkäästi sanottuna :D

Tosiaan aamu alkoi sillä, että lähdimme Poriin näyttelyihin, tällä kertaa mukana oli vain Netta, Ania en viitsinyt ilmoittaa edes sinne... Jouduin aamulla pika pesemään Netan koska se oli taas saanut uusia terva jälkiä selkäänsä, kiitos meidän kuivumattoman terassin. Sain ne suhteellisen hyvin pois, mutta vanhat terva jäljet takajaloissa, eivät meinanneet millään lähteä, joten niihin en sen kummemmin aikaa viitsinyt kuluttaa, sain niitä sentään vähän haalistumaan, joten se sai riittää.
Olimme suunnitelleet että menemme näyttelyihin yhtä matkaa Sannin kanssa, tosin eri autoissa, mutta kuitenkin, joten menimme aamulla sitten heille. Siitä pääsimme lähtemään hyvissä ajoin matkaan, eikä perillä ollut vielä hirveätä ruuhkaa, joten saimme rauhassa odottaa omaa kehäämme ja tsekata kanssa kilpailijoita. Voin sitten ensimmäiseksi sanoa, että Netta oli ainoa black&tan -värinen pinsereiden keskuudessa, muut olivat ruskeita :D Heh näytti hauskalta, kuitenkin aina on ollut myös mustia, kun olemme kehässä olleet, mutta tällä kertaa ei.
Netta käyttäytyi hyvin, ainakin mitä kentän laidalta seurasin, hieman se pyöriskelee, varmaankin etsien mua, mutta muuten oli hyvin. Harmillisesti Netta pelästyi jotain kentän laidalla, mikä sitten vaikutti koko loppu esittelyyn, joten Netta sai arvosanaksi vain H:n. Hyvillä mielillä kuitenkin palattiin kotiin ja tosiaan kokemuksen rikkaampana :)

Netan arvostelu:

"Kookas vahvarakenteinen narttu. Hieman pitkä runko, hyvä luusto ja pään pituus, pyöreähköt vaaleat silmät. Hyvä kaula ja selkä, pitkä lanne, kovin pyöristynyt lantio, niukka eturinta, voimakkaasti kuroutunut vatsa. Hyvät polvikulmat. Kovin leveät, löysät etulikkeet. Saisi olla luonteeltaan rohkeampi."


Tähän sanon ensimmäiseksi, että Netta ei koskaan ole kehässä pelännyt mitään, eikä kyllä muutenkaan, joten tämä tuli täytenä yllätyksenä. Sanni jopa tuomarille sanoi, ettei ole neidin tapaista pelätä näin, joten hänelle tästä kiitokset!
Sanni on onneksi varma ja rauhallinen esittäjä, joten Netta rauhoittua aavistuksen, mutta oli kuitenkin rauhaton ja syynäsi joka suuntaan pelokkaasti. Muuten ei mitään sanottavaa :)

Aaah, Netta jopa mitattiin, tai tuomari mittasi jokaisen koiran, mutta arvostelu paperiin sitä ei oltu kirjoitettu vaikka siinä sellainenkin kohta on.

Yatzi

Noppa

Jäimme vielä hetkeksi kiertelemään näyttely-alueelle, ei meillä kuitenkaan mikään hengen hätä kotiin ollut, Terokin oli jäänyt Anin kanssa kotiin, joten hyvillä mielin jäimme vähän seuraamaan muiden menoa. Koko päivän aurinko porotti taivaalta, eikä hirveästi tuulikaan ilmassa tuivertanut, joten päätimme lähteä käymään Yyterin koirarannalla, toki kävisimme ensin kotona, koska kaksi koiraa tarvitsee saada mukaan Ani ja Kimble :)

Haettuamme koirat lähdimme ajelemaan Yyteriin päin, matka sujui mukavasti, ainoastaan Netta oli levoton, se ravasi (jo tuttuun tapaansa) ikkunasta ikkunalle, mutta ei luojan kiitos vinkunut. Ani istuskeli toisessa nurkassa ja tuijotteli tyytyväisenä maisemia.

Onneksi rannalla ei hirveästi porukkaa ollut, pääsimme aika reunaan, missä voisin vuoretellen pitää koiria auki, toki ne olivat välillä samaan aikaan, mutta mieluummin vuorottelin, koska ne innostuvat muuten liikaa, eivätkä kuuntele :D

Sannilla oli Nopalle ja Yatzille jäljestysliinat, joilla koirat saisivat myös omaa vapautta, mutta olisivat helposti hallittavissa. Nopalle ranta oli jo tuttu, eikä poika paljoa arastellut veteen menoa, mutta Yatzi oli aikalailla samaa mieltä Anin kanssa vedestä - eli toisin sanoen ei kuulu pojan lemppari asioihin.

Tässä sitten kuvasatoa, enjoy :)

Ani huolehti Kimblestä :)

Noppa ja Netta vauhdin hurmassa :D

Noppa ja Netta :)

Mitä mahtaa Noppa tehdä..? Innostu varmaan ku Netta tulee tuhatta ja sataa tuolla sivussa :D

Sitten pientä kilpajuoksua!

Yatzi tarkkailee tyytyväisenä rannalta muiden menoa :)

Välillä riehuttiin koko porukan voimin!

Netta vastaan pojat.

Yöllä ukkosti, satuin siihen herämään, koska olen turhankin herkkäuninen ihminen. Piti välittömästi tarkistaa miten tytöt voivat ja voitte vaan arvata että ne vetivät täyttä hirttä sohvalla kylki kyljessä. Hyvä jos älysivät, että ulkona salamat halkovat taivasta ja jyrinä jytisyttää meidän ikkunoita! Netta hieman raotti silmiään ja oli niin kysyvän näköinen, että meinasin revetä nauramaan, mutta onneksi sain pidettyä mölyt mahassani, Tero kuitenkin nukkui tyytyväisenä. Palasin sänkyyni, mutta eihän uni meinannut tulla, kun huone välillä kylpi valossa :D

Että semmoista...

.... olen ollut taas erittäin huono päivittelemään blogiamme. Nooh ei sen puoleen ole oikein mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, ollaan treffailtu pinsu poikia, eikä oikein muuta :D

Eilen lähdimme Linnanmäelle ja Sanni lupasi sen aikaa hoidella tyttöjä. Hyvillä mielin ja vailla huolen häivää, sain viettää päiväni Linnanmäellä. Mikä helpotus! Kyllähän jokainen kaipaa vähän lomaa arkisista asioista, mutta silti oli ihana tulla kotiin tyttöjen luokse, ovathan ne niin rakkaita mulle!
Tytöt olivat olleen oikein nätisti, eikä tarvitse hävetä niiden käytöstä :)

Yyterin koirarannalla

Tänään käytiin kesän ensimmäistä kertaa Yyterin koirarannalla Sannin kanssa. Mukana oli Ani, Netta ja Sannilta vain Noppa. Yatzin vuoro on ensikerralla, jos silloin vaikka saataisiin miehet mukaan :) Olisi helpompi hallita koiria ja kameraa, kaikkea kun ei pysty samaan aikaan tekemään.

Tosiaan ilma suosi meitä todella kivasti, aurinko paistoi ja mittari taisi näyttää vähän yli 20 astetta. Rannalla tosin hieman tuuli, mutta se ei meitä haitannut. Kun pääsimme paikan päälle, siellä ei porukkaa ollut juuri lainkaan, joten uskalsin koirat päästää irti. Ani ja Netta olivat (suhteellisen) hyvin kuulolla, ei tarvinnut kuin kerran ärähtää kunnolla ja nameja tarjota, niin olivat kiltisti lähettyvilläni. Noppa oli pitkässä liinassa, koska sillä menee tyypilliseen pinseri tapaan korvat off-asentoon kun vapaus koittaa :D Meillä ollut sama ongelma, mutta ollaan saatu karsittua sitä pahinta off-asentoa pois. Luojan kiitos!

Meillä Netta syöksyi veteen saman tien kun se irti pääsi. Pakko sanoa, ettei ole kovin tyypillinen pinseri tässä vesi suhteessa. Joka paikasta kun saa lukea, ettei pinseri ole vesikoira, mutta meidän Netuska kumoaa tämän väitteen todella tyylikkäästi :D

Mutta sen pidempiä selittelyitä nauttikaa kuvista, joista osa on vähän kärsineen näköistä, koska kameran asetuksien kanssa sai tapella :P

Noppa :)

Sanni ja Noppa :)

Sanni ja Nopan seuraamisen  taidonnäyte :)

Sanni ja Noppa :)

Tähän loppuun vielä informaatiota tuon Netan voinnista. Tosiaan se kuume laski päivässä, kiitos lääkärin erittäin tehokkaan antibiootti pistoksen. Neljä päivää syötin saamiani antibiootteja ja vähän pidempään ripuli vatsaan tarkoitettua ruokaa. Mutta nyt syödään jo omaa ruokaa ja säästellään sitä ruokaa tälläisten vaivojen varalle :) Vatsa asettui myös todella nopeasti, ruokakin alkoi maittamaan jo toisena päivänä, vähän heikonlaisesti, mutta söi kuitenkin vähän. Ei kovin pirteä ollut pariin päivään, mutta ei läheskään niin apaattinen kuin ripulisena oli. 

Onneksi nieiti on taas terve ja elämän iloinen neitokainen, joka on taas menossa mukana :D