Että semmoista...

.... olen ollut taas erittäin huono päivittelemään blogiamme. Nooh ei sen puoleen ole oikein mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, ollaan treffailtu pinsu poikia, eikä oikein muuta :D

Eilen lähdimme Linnanmäelle ja Sanni lupasi sen aikaa hoidella tyttöjä. Hyvillä mielin ja vailla huolen häivää, sain viettää päiväni Linnanmäellä. Mikä helpotus! Kyllähän jokainen kaipaa vähän lomaa arkisista asioista, mutta silti oli ihana tulla kotiin tyttöjen luokse, ovathan ne niin rakkaita mulle!
Tytöt olivat olleen oikein nätisti, eikä tarvitse hävetä niiden käytöstä :)

Yyterin koirarannalla

Tänään käytiin kesän ensimmäistä kertaa Yyterin koirarannalla Sannin kanssa. Mukana oli Ani, Netta ja Sannilta vain Noppa. Yatzin vuoro on ensikerralla, jos silloin vaikka saataisiin miehet mukaan :) Olisi helpompi hallita koiria ja kameraa, kaikkea kun ei pysty samaan aikaan tekemään.

Tosiaan ilma suosi meitä todella kivasti, aurinko paistoi ja mittari taisi näyttää vähän yli 20 astetta. Rannalla tosin hieman tuuli, mutta se ei meitä haitannut. Kun pääsimme paikan päälle, siellä ei porukkaa ollut juuri lainkaan, joten uskalsin koirat päästää irti. Ani ja Netta olivat (suhteellisen) hyvin kuulolla, ei tarvinnut kuin kerran ärähtää kunnolla ja nameja tarjota, niin olivat kiltisti lähettyvilläni. Noppa oli pitkässä liinassa, koska sillä menee tyypilliseen pinseri tapaan korvat off-asentoon kun vapaus koittaa :D Meillä ollut sama ongelma, mutta ollaan saatu karsittua sitä pahinta off-asentoa pois. Luojan kiitos!

Meillä Netta syöksyi veteen saman tien kun se irti pääsi. Pakko sanoa, ettei ole kovin tyypillinen pinseri tässä vesi suhteessa. Joka paikasta kun saa lukea, ettei pinseri ole vesikoira, mutta meidän Netuska kumoaa tämän väitteen todella tyylikkäästi :D

Mutta sen pidempiä selittelyitä nauttikaa kuvista, joista osa on vähän kärsineen näköistä, koska kameran asetuksien kanssa sai tapella :P

Noppa :)

Sanni ja Noppa :)

Sanni ja Nopan seuraamisen  taidonnäyte :)

Sanni ja Noppa :)

Tähän loppuun vielä informaatiota tuon Netan voinnista. Tosiaan se kuume laski päivässä, kiitos lääkärin erittäin tehokkaan antibiootti pistoksen. Neljä päivää syötin saamiani antibiootteja ja vähän pidempään ripuli vatsaan tarkoitettua ruokaa. Mutta nyt syödään jo omaa ruokaa ja säästellään sitä ruokaa tälläisten vaivojen varalle :) Vatsa asettui myös todella nopeasti, ruokakin alkoi maittamaan jo toisena päivänä, vähän heikonlaisesti, mutta söi kuitenkin vähän. Ei kovin pirteä ollut pariin päivään, mutta ei läheskään niin apaattinen kuin ripulisena oli. 

Onneksi nieiti on taas terve ja elämän iloinen neitokainen, joka on taas menossa mukana :D

Netta oli tyhjä

Tänään käytiin aamusti eläinlääkärissä tarkistamassa pentujen lukumäärä, koska aikaisemminhan neiti todettiin tiineeksi. Netasta otettiin röntgen kuva, josta harmillisesti meille ilmoitettiin että neiti oli jäänyt tyhjäksi.
Oikeastaan asia ei harmita niin paljon kuin luulisi, koska Netta on vielä nuori ja ensi juoksuista kokeillaan uudelleen, josko silloin tärppäis ja saataisiin pentuja taloon :)

Enemmänkin tässä huolettaa että Netta on kipeä. Lauantai yöstä alkaen neiti on ripuloinut tunnin-parin välein, eikä Canikur kuurikaan ole auttanut. Paastolla ollaan oltu siitä alkaen, lähinnä sen takia, että neiti ei yksinkertaisesti syö. Kaikkea on kokeiltu, edes piimää ei suostu syömään.
Tänään lääkärissä sitten ensimmäiseksi ilmoitin että neiti on kipeä, että yöllä oli ripuloinnin mukana tullut verta, mikä on mielestäni todella huolestuttavaa! Saimme samantien antibiootti määräyksen, luojan kiitos. Jos sillä sitten saataisiin tuo ripulointi kuriin. Ikävä kyllä neidillä oli myös kuumetta 39°C, mikä on aika paljon koiralle lääkärin mukaan. Mutta toivotaan parasta että neiti paranee nyt antibioottien myötä :)

Näin se päivä menee

Tänään käytiin moikkaamassa Sannia ja pinseripoikia, eihän meillä oikein muutakaan ollut. Tytötkin saivat vähän purkaa energiaansa, tai eihän Ani muuta tehnytkään kun löllöillyt Sannin tykönä. Yritin saada neitiä hieman hyppäämäänkin, mutta suhteellisen huonolla menestyksellä. Kyllähän se hyppäs, mutta nopeasti livahti piiloon, etten vain löydä ja pakota sitä hyppäämään uudestaan. Este taisi peräti olla 30cm korkuinen, mutta Anille se oli varmasti 130cm korkea!
Nettakin hyppäsi parisen kertaa ja oikein mallikkaasti ylitti esteen, sentään toinen koira viittii tehdä jotain muutakin kuin löllöillä :D

Tämä postaus jääkin tällä kertaa aika kuvapainoitteiksi, ei ole oikein mitään kirjoiteltavaa, joten enjoy :)

Rakastavaiset

Noppa kuiskuttelee Netalle, söpöä :)

Kyllähän se Ani vähän leikki :D

Tai pikemminkin se vaan irvisteli ja ärisi :D

Kuten näkyy -.-

Kesäfiilistelyä

Tänään nautittiin tyttöjen kanssa täysin rinnoin lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä, viimeinkin se kesä on tullut! Nooh toki koko tämän viikon on ollut hienoa keliä, mutta tänään nautittiin siitä yhdessä. Sain jopa otettua tytöistä hieman kesäisiä kuvia, laittamieni kukkasten vieressä tytöt siis poseerasivat. Ihan hyvin onnistuivat, ainakin omasta mielestäni. Toki aavistuksen pirteämpiä olisivat saaneet olla kuvattaessa, mutta tällä kertaa Ani hieman tsemppasi ja eikä ollut korvattoman näköinen Sputnik :D

Tytöt ovat nyt niin kesän pauloissa, että heti kun aamulla herätään ne juoksevat vauhdilla taka-ovelle ja vinkuvat korvia vihlovasti että pääsevät ulos lekottelemaan auringon paisteeseen. Ja kun ne sitten jossain vaiheessa joutuvat sisälle, kun vaikka menen töihin, niin Tero on sanonut että kun hän tulee kotiin ja avaa olohuoneen portin niin tytöt kirmaavat onneissaan taas taka-ovelle ja vinkuvat että pääsevät ulos. Onhan se hienoa, että tytöt viihtyvät ulkona, meinaan nyt ne saavatkin oleskella siellä aina kun mahdollista :) Keskenään ne eivät koskaan jää ulos kun lähdetään esimerkiksi kaupassa käymään, niin paljon olen kuullut kuinka pihoista varastetaan koiria ja meidän tytöt kun eivät myöskään ole sieltä suurimmasta päästä, että joku niitä pelkäisi. Keskenään ovat vain silloin ulkona kun olen sisällä, yleensä kyllä olen niiden kanssa suurimman osan ajasta ulkona, syystä että yritän laittaa pihaa kuntoon.

Netalle on nyt vaihdettu ruoka, syystä että niitä pentuja on tulossa. Tällä hetkellä Netta syö omaa vanhaa ruokaansa noin 50% ja pentu ruokaa toiset 50%, pikku hiljaa olen nostanut tuota penturuuan osuutta, vielä viime viikolla se soi noin 25% koko määrästä. Pakko sanoa, että mieluummin se söisi penturuokaa kuin omaansa ja se näkyykin siinä että Netta plokkaakin pentunappulat ja jättää vanhat nappulat kippaan, fiksu tyttö :D
Ani on nyt senkin edestä sitten nirsoillut, kun ei saa pentunappuloita, mutta en viitsi niitä sille "turhan" päiten syöttää. Välillä se ottaa pari kolme nappulaa ja sitten se meneekin omalle pedille makaamaan.
Varsinkin aamulla Ani nirsoilee, illalla se syö jo suhteellisen hyvin, varsinkin jos Netta on syönyt ensin. Netta nyt jättää aamulla ruuan väliin, ainakin useimmiten, käy pikkaisen niitä nuuskuttamassa ja sitten käy Anin viereen makuulle. Silloin Ani olisi menossa Netan kipalle syömään herkulliselta haisevia pentunappuloita :D

Sanni ja Jarkko ovat myös käyneet pinseri-miesten kanssa meillä parisen kertaa tässä viimeviikolla (?), tai niin, en tarkalleen muista, valitettavasti olen silloin ollut erittäin laiska, enkä ole kuvannut sitä menoa. Toki ne ovat meillä hieman rauhallisempia, johtuneeko sitten kaikista metsän hajuista, jotka ajelehtivat meidän pihaan :D Välillä ne innostuvat kirmaamaan, mutta se on todellakin vain hetkellistä!

Sitten Netalle varasin ajan röntgeniin, jossa näkisi sitten kuinka monta nyssykkää meille olisi syntymässä. Mutta rehellisesti sanottuna, olen vähän panikoinut sitä ettei Netta paksuna olisikaan. Tytön maha ei ole kasvanut mihinkään, kun taas yhden puolituttavan kuvia katsellessani, hänen koirallaan on sitä mahaa jo ihan rutkasti. Uskokaa tai älkää ovat Netan kanssa täysin samoihin aikoihin astutettu, joten sekin varmaan vaikuttaa tähän mun stressiin. Odotan pentuja kuitenkin niin innolla, että se on todellinen pettymys jos niitä ei nyt sitten meille synnykkään :(
Lääkäri kuitenkin silloin ultrassa sanoi koko sydämensä pohjasta, että Netalla pentuja mahassa oli, ei montaa, mutta oli kuitenkin ja jos niitä ei sitten tule, mä sekoan! Sanni ja Netan kasvattaja Saara ovat hienosti tukeneet mua ja yrittäneet saaada mut ajattelemaan asioita positiivisesti, mutta myönnetään ihan rehellisesti, etten pysty. Välillä on niitä valon pilkahduksia ja ajattelen positiivisesti, mutta hyvin nopeasti tipun sinne "masennukseen". Hohhoijaa, odotetaan nyt vain sitä röntgeniä, jossa sitten todlelisuudessa selviää onko niitä pentuja vai ei...

Huomatkaa, ettei Netalla tuo alavatsa pömpötä, vaikka
vuorokausia  ensimmäisestä astutuksesta on nyt noin 42.
Näin ulkomuistista laskettuna :D

Netta saa vauvoja!

Elikkä tänään aamusti lähdettiin Sannin ja Netan kanssa Poriin eläinlääkäriin, tarkistamaan onko neidillä vauvoja masussa. Perhoset lepattelivat vatsassa ja väsymys painoi silmäluomia, yö tuli nukuttua todella huonosti!

Netta pääsi aika nopeasti vauva tarkastukselle, onneksi, en olisi kestänyt enää hetkeäkään sitä jännitystä. Netta oli hieman jännittynyt, mutta ei kuitenkaan turhia hötkyillyt, suhteellisen nätisti se seisoi vierelläni kun odottelimme että voisin nostaa koiran pöydälle. Kovasti lääkärin vaimo (avustaja) kyseli onko koiran käytös muttunut ja kuinka monta vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta on. Vastasin kuten kaikille, että Netta on huomattavasti rauhallisempi, ei läheskään niin energinen kuin ennen, sekä parisen kertaa oksentanut ja että astuksesta on nyt 34 vuorokautta. Avustaja-vaimo kysäisi sitten että onko siitä sitten yli neljä viikkoa. Voin sanoa että olin hämilläni, eikös 30 päivää tee neljä viikkoa, onko se niin vaikea itse laskea?Lääkäri sitten totesi siihen että 28 päivää tekee neljä viikkoa, joten ihan oikeaan aikaan ollaan liikkeellä jos halutaan tietää onko niitä vauvoja edes masussa.

Netta makasi pöydällä todella rauhallisesti, ei kiskonut yhtään, eikä reagoinut mitenkään aineeseen jota mahaan laitettiin. Hieno tyttö mulla! Oltiin Sannin kanssa ihan hiljaa ja mä melkein pidättelin hengitystä kun odottelin tuomiota, että onko niitä vauvoja vaiko ei. Sitten lääkäri totesi että siellä näkyi sikiöitä. Mieleni olisi tehnyt kiljua riemusta, mutta sitten avustaja-vaimo totesi tylysti ettei ole raskaana. Menin hämilleni, oliko Netuska paksuna vaiko ei? Lääkäri totesi heti siihen perään että on se raskaana, johon vaimo vastasi välittömästi ettei ole. Siihen lääkäri sitten jyrkästi kommentoi että on ja kertoi missä kohtaa kuvaa sikiöitä näkyi. Vaimo siihen totesi vain ettei ne ole sikiöitä, koska näkyvät huonosti, pitäisi olla tarkempi. Lääkäri siihen kommentoi ettei vielä näykkään kunnolla, että myöhemmässä vaiheessa näkyy paremmin.
Voin sanoa että mieleni olisi tehnyt tiuskaista sille avustaja-vaimolle, että antaa lääkärin hoitaa hommansa, ehkä hän tietää paremmin että onko niitä vauvoja vaiko ei ole. Kun Netta sitten nostettiin pöydältä alas, lääkäri sanoi vielä että raskaana Netuska on ja pikku hiljaa voi jo vaihtaa penturuokaan. Ja pyysi tulemaan uudestaan kun halutaan tietää lukumäärää, eli parisen viikkoa pitää vielä odottaa ja sitten mennä tarkistamaan kuinka monta vauvelia masussa todellisuudessa on :)

Olen niin onnellinen, odotus palkittiin täydellisellä vastauksella Netta on raskaana! En jaksa odottaa niiden vauveleiden syntymistä, toivottavasti aika kuluu nopeasti...

Tuli sitten samalla haettua pentu ruokaa Netalle, Jahti&Vahtia kuten jo aikasemmin mainitsin, että sillä ruualla jatketaan :) Kahteen kertaan pitäisi päivässä tarjota Netuskalle sitten ruoka, tällä hetkellä saavat vain kerran, mutta kipat yleensä jäävät lattialle, joten ei siitä sen enempää :D

Tytöt hevostallilla

Tänään tytöt pääsivät pitkästä aikaa mukaani hevostalleille moikkaamaan Toniksia ja Ringoa, tietenkin myös äiti oli mukana, joka sitten lähtisi tyttöjen kanssa lenkille kun itse rupean ratsastamaan. Kuitenkin, Ani pysyi suhteellisen kaukana tarhasta kun hepat tulivat tervehtimään tulijoita portille, mutta meidän peloton Netta meni välittömästi nuuskuttamaan. Silloin sitä vasta niinkuin käsitti kuinka iso se hevonen on tuohon koiraan verrattuna. Harmillisesti mulla ei ollut kameraa tallilla mukana, koska vettä tuli lähes kaatamalla! Ärsyttävää..
Mutta esittelin silti hevoset nopeasti, vanhemmilla kuvilla ilman tyttöjä :D

Elikkä tämä herra on Toniks. Todella ihana ja kiva hevonen, joka kylläkin välillä testailee hermojani, aivan kuten tytöt :D Suhteellisen vaikea ratsastaa, koska hevonen on niin pitkälle koulutettu, että vaatii jo ratsastajalta taitoa että tämän herran saa kulkemaan kunnolla. 

Tämä herra puolestaan on Ringo, Toniksia jonkun verran isompi ja massiivisempi, mutta erittäin symppis ja hellyydenkipeä herra. Tekee aina kaikkensa ratsastaessa, vaikka ei olekkaan helpoimmasta päästä ratsastettava, mutta yrittää huomattavasti paremmin kuin Toniks. Ainakin omasta mielestäni! :D

Palataanpa takaisin varsinaiseen aiheeseen, elikkä olimme tallilla äitin kanssa, tytöt pitkästä aikaa mukana. Tarkoituksena siis niin että kun itse menen kentälle ratsastamaan äiti lähtisi tyttöjen kanssa kävelemään. Kuitenkin päätin sitten lähteä äitin mukana lenkille, hevosen kanssa, niin että mä ratsastan ja äiti kävelee tyttöjen kanssa. Hahaha näytti varmaan hauskalta, kun me Ringon kanssa lönkötellään siinä rinnalla :D

Tytöt eivät olleet moksiskaan uudesta tulokkaasta, joka tömisteli siinä vähän matkan päässä. Fiksuja tyttöjä mulla, osasivat jopa olla rauhallisempia kuin ennen, Eivät turhia poukkoilleet, aavistivat varmaan että kun se 600 kiloa päättää siitä lähteä niin jalkoihin jäävät :D

Lenkillä meitä vastaan tuli pari pikku tyttöä, jotka sitten hevosen nähdessään alkoivat kovaan ääneen kiljua "Hevonen! Hevonen!" Pyysin äitiä äkkiä pysäyttämään tytöt, jotka tulivat meitä kohti värikkäät sateen varjot heiluen ja hurjasti kiljuen, koska Ringo oli valmiina pinkaisemaan pakoon. Eikä ihme! Tytöt sitten pysähtyivät ja sulkivat sateen varjot kun äiti heitä niin kehotti, silittivät nopeasti tyttöjäni, mutta olivat huomattavasti kiinnostuneempia hevosesta, jonka kanssa seisoin vähän matkan päässä. Äiti sitten kysäisi että saisivatko he silittää, annoin luvan. Onneksi Ringo oli fiksu ja seisoi nätisti, Ani tuli siihen sitten vähän hyörimään kerjäten rapsutuksia :P Hetken kuluttua jatkoimme matkaa ja loppu reissu sujuikin mukavasti. 

Tallille kun pääsimme niin Ani yritti käpertyä lattialla lojuvaan märkään loimeen, oli varmaan kylmä, koska tytöt olivat ihan uitettuja. Äiti odotti vielä hetken kun hain Toniksin sisälle, Ani oli heti menossa tekemään tuttavuutta ja silloin kun ne toisiaan haistelivat, kirosin mielessäni että olin jättänyt puhelimen autoon. Se kuva olisi ollut ihana!

Mutta eipä mulla muuta, aika heppapainotteinen aihe, mut nooh loppukevennyksesi hihkaisen vielä että Huomenna mennään ultraan! En jaksa odottaa, saankohan edes nukutuksi :D

Netalle varattu aika ultraan

Tänään soitin eläinlääkäriin ja varasin meidän Netuskalle ajan ultraan. Nyt jo jännittää, vaikka otin ajan vasta perjantaille 18.5 - sinne on melkein kaksi viikko aikaa, mutta silti. Odotan pentuja niin innoissani, että pyörryn jo ajatuksesta jos niitä ei tulekkaan.

Mutta en jaksa odottaa!

Tämän päiväinen treffailu......

.....esitetään pääosin kuvina, koska ei ole oikein kerrottavaa. Aikalailla kun näyttelyistä oltiin palattu kotiin, söimme Teron kanssa, päivitin blogin pikaisesti ja sitten lähdettiin Sannille.

Vihdoin ja viimein sain napattua kuvan Sannin ja Jarkon uudesta koirasta Kimblestä, se on rodultaan havanna. Todella söpö! Netta tosin luulee sitä aina leluksi, johtuneeko siitä että meillä kotona on lehmälelu?

Kuulolla ollaan!

Kimble :)

Noppa supattelee Netalle rakkausrunoja<3

En tiedä miksi, mutta tätä kuvaa nauroin. Yatzi näyttää esimerkkiä karate iskustaan :DD