Piiiitkästä aikaa

Enpä ole oikein kerinnyt kirjoittelemaan, eikä sen puoleen mitään jännää kerrottavakaan ole. Ehkä tämä on aika kiinnostava :D Meiän tykönä (eli Teron ja minun) asui ystäväni Anna ja hänen jätkäkaverinsa Juti kuukaudenverran, syynä se että Anna osti koiran ja uusi kämppä remontissa. Meillä oli oikein rattoisaa aikaa, tosin tämä Annan koira Remu veti kämpän ihan tuusan nuuskaks heti kun silmä vältti :D

Pakko myöntää suloinen koira, mutta täys vittu. Ei kuuntele, sitä ei kiinnosta ja se vaan repii sohvia ja verhoja, syö kaikki mahdolliset johdot, paskoo lattialle kierien siinä sen jälkeen ja kaikkea muuta mukavaa. En jaksa enää edes luetella näitä :D
Toisinaan se oli suloinen ja kuuntelevainen, mutta useimmiten yllämainnittu vittu. Remunkin takia selkäni on aivan paskana ja joudun syömään kahta eri lääkettä hirveään selkäkipuun, tämäkin johtui siitä, että koira päätti juosta rappuset alas, flexi tökkäs ja minä liu'uin rappuset alas (seisaaltaan, en kaatunut) ja selkä meni ihme mutkille ja sitten armoton jomotus. Pakko myöntää, että mua nauratti että vitutti, se sattui niin helkkaristi ja näytin ihan joltain vanhukselta :DD
Jopa lääkärin vastaanotolla, kun Teron kanssa venasin vuoroani, joku mummoi sanoi ystävilleen näin "Tuo tyttö on ihan varmaan paksuna". Hyvä etten revennyt sellasiin nauru kohtauksiin :D

Mutta joo, Anilla ollaan korvia teipattu ahkerasti kahden viikon ajan, mutta edelleen lerputtavat suuntaan jos toiseen seuraavana päivänä. Huomiseen asti pidän. Sitten otan pois koska suuntaamme Sunnuntaina kohti Vantaata ja Lemmikkimessuja :)

Muuten meillä on sujunu oikein mallikkaasti, Anilla tosin alkoivat juoksut viimeviikolla 21.10 :) Neiti vähän ihmettelee omaa pimperoaan, että miksi se valuttaa :DD Mutta siivoaa kyllä itseään aikas hyvin.

Paluu takaisin

Ikävä kyllä joudumme palauttamaan Joren vanhaan kotiinsa. Syyt ovat mitä ovat. Ensinnäkin Jore haukkuu ja vikisee koko ajan, naapurit ovat lähetelleet valituskirjeitä. Toinen että se hyökii Anin päälle, Ani ei voi tulla lähelleni jos Jore on siinä.
Muuten vanhus on mitä ihanin. Tippa tulee linssiin kun tätä kirjoitan, se on nytkin kuin osa perhettä. Mutta vaihtoehtoja ei ole, täytyy ajatella myös Ania.

Ehkä Jore sitten jää kyseiselle naiselle loppu elämäkseen tai joutuu etsimään uuden kodin, jossa ei ole lapsia, on omakoti/rivitalo, eikä uros koiraa, narttu sopii. Paljon on asioita joita vanhuksessa ei voi enää muuttaa. Se ei kyllä osaa edes peruskäskyjä, jopa EI tuotti sille ongelmia. Mutta tänne käsky onnistui ja koira pysyi komiasti vapaana, vaikka meille sanottiin että se karkailee. Jore vai? Se pysyi ihan kinttujemme kupeessa, Ani toisin paineli kauempana :)

Mutta parempi Jorelle, emme sitä voi pitää jos se ei sopeudu kerrostalo elämään. Emme viitsisi nyt heti häätöjä ottaa. Mutta harmittaa niin pirusti! Olisin niin tahtonut että Jore saa meiltä loppu elämänsä kodin ja jossa sillä on hyvä olla. Mutta en pystynyt sitä sille tarjoamaan ja poru meinaa päästä :'(

Laitan myöhemmin pari kuvaa Joresta tänne :)
Toivotaan että uusi hyvä koti löytyy rakkaalleemme<3

Pinseri herra Jore

Tänään tuossa 16 maissa lähdemme hakemaan meille toista pinskua :) Se on leikattu 8-vuotias uros, se annetaan pois. Joten Tero sitten näpsäkkänä poikana ehdotti että otetaan Anin seuraks. Idea oli hyvä, mutta ensin piti miettiä.
Äidinkään mielestä idea ei ollut paha, joten eikun soittelemaan.

Siinä sitten kävi niin että monet olivat soitelleet, mutta meille se tulee :D Nainen sanoi että parempi jos talossa olisi narttu kuin uros, syystäkin. Jore ei kuulemma tykkää yhtään muista uroksista.
Sovimme myös että Jore on ensin 2viikon koe ajalla, jos se sopeudukkaan meille. Väkisinkään on ihan turha pitää. Naisen mielestä idea oli hyvä, mutta hän koko sydämmestään toivoo että Jore viihtyy. Niin mekin :)

Se on ruskea väriltään ja aivan kuin Ani :D Korvat repsottavat täsmälleen samallalailla. Heh heh :) Pistelen huomenna tai illalla lisää kun Jore kotiutuu meille :)

Vipinää montuilla

Tänään olimme jälleen montuilla juoksuttamassa koiria, mutta kolmen sijasta koiria olikin neljä :D Ani, Mimmi, Cora ja Amigo. Voitte uskoa sitä vauhtia, mitä pienet edellä sitä isot perässä, eli tässä tarkoitetaan Mimmiä, joka oli porukan suurin :) Mutta eipä tanskandoggi pieni rotukaan ole, verrattuna noihin kääpiöpinsereihin :DD Mutta hyvin sujui, Mimmi vaan ei aina ymmärtänyt kokoaan ja pienet jyrättiin komeasti!

Ani ainakin oli aivan innoissaan, siellä juostiin ja painittiin millon kenenkin kanssa. Valinnan varaa kun oli, sekä väri ja koko vaihtoehtoja :D
Puolitoista tuntia koirat karasivat mäkiä ylös, alas sekä pieniä spurtteja silloin tällöin. Kaivettiin kuoppia, sekä noudettiin keppiä.
Hyvää teki koirille päästä purkaamaan viikolla kerättyä energiaa. Nukkuvat ainakin hyvin, tai oikeastaan nukkuvatkin jo :)

Ilma oli kauniin syksyinen, pieni tuulenvire hieman viilensi ilmaa, mutta ei häiritsevästi. Onneksi ei tullut vettä, vaikka koko päiväksi oli luvattu sadetta. Kiitämme ilmaa :D

Serkkuni Pyry pelästyi Mimmiä, syy siihen oli Mimmin kuolainen pusu. Voi kun söpöä<3 Mimmi vaan yritti olla ystävällinen uudelle tulokkaalle. Mutta Pyry pelästyi ja päästi pari kyyneltä. Mimmi oli ihmeissään, eihän sentään noin pelottava ole. Vaan maailman suloisin tanskis<33

Elämää

En ole oikeastaan kerinnyt kauheasti kirjoittamaan, koska mitään järkevää ja mainitsemisen arvoista ei ole tapahtunut. Paitsi että me oltiin eilen Annan ja Teron kanssa metsässä kävelemässä, mukanamme oli Ani ja labbis Piitu. Ne tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, paitsi Piitua ei oikeastaan kiinnostanut Ani lainkaan :D Meiän neitimme kun yritti kovasti leikkiä Piitun kanssa, mutta toinen vaan oli kiinnostunut metsän antimista.

Mutta muuten sitä tylsää elämää, tylsää :D Siis hyvää elämää, missä nyt vaan ei ole tapahtunut mitään jännää tai kiinnostavaa. Käymme ihan tuttuun tapaan lenkeillä, sekä teippaamme Anin korvia, ne kun tuntuvat vaan repsottavan suuntaan jos toiseen!

Mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman pian :)

Mökillä

Pitkästä aikaa menimme mökille rentoutumaan. Ani oli aivan innoissaan, siellä se karasi pitkin poikin pihaa Coran kanssa. Amigo nukkui tyytyväisenä sisällä peittojen alla, kylmän arka poika :D

Lauantai aamulla kun päästettiin koirat ulos aamulenkille, oli maa aivan kostea ja ilma oli ihan jäätävä. Ani sitten näppärä neitina ponkaisi vaihdilla ojaan ja siitä sitten suoraan perunapellolle karaamaan! Voitte uskoa että neiti oli aivan mutainen, mutta tyytyväinen itseensä :P
Ei uskoisi Anista, tyttö on muutenkin niin hienohelma ettei sateellakaan mieluusti ulos tule, saati jos on kuraista. Kaipa se tuumi, että nyt kun ei olla kaupungilla voi vähän asuvalintaa muokata mökkimäisemmäksi :D Ja siinä se onnistui täysin!

Lauantai yöllä kun mökin lämmössä vietimme iltaa leffoja katsellen, meni sähköt. Oli täysin pimeetä, eteensä ei nähny, kanssa olijoista ei mitään tietoo ja koirat ravasivat ties missä! En tiedä kävelikö joku koirista seinään päi, kun vaan kopsaus kuului :D

Koko viikonlopun koirat pitivät piha vahtia, jos tien vieressä käveli ihminen. Alkoi sellanen haukku ja ulvonta, et voi luoja! Jopa meiän arkajalka Ani osoitti vartiokoiran elkeitä mökillä :D Niskavillat pystyssä se räksytti aidan vieressä, voi sitä :)

Todellakin teki mökki reissu terää, koiratkin saivat nauttia vapaudesta. Vaikkakin ilmat olivat hieman viileitä, se ei koirien menoa haitannut. Lämmin siinä juostessa tuli.. :D

Teipatut korvat

Olen meittinyt pitkän aikaa, että alanko teippaamaan Anin korvia, jotta ne asettuisivat oikein. Harkitsin ja pähkäilin. Kyselin jopa Petsiestä yhdeltä Dorikselta hyviä teippaus tapoja. Ja todella hyviä neuvoja sainkin :)
Teippaamaan en olisi edes ruvennut, mutta Anin korvissa, tai taitos kohdissa oli mustelmat. Joten ajattelin että parempi teipata oikeaan asentoon.
Siinä sitten perjantaina apteekkiin hakemaan Bepanthenia ja teippiä.

Ani ei pahemmin reagoinut teippeihin korvissa, tosin ensimmäisella kerralla se rapsutti ja puristeli päätään, mutta loppujen lopuksi ei se edes huomannut niitä. Ja todella kiltisti antoi laittaa ja ottaa pois. Koiran naaman ilmekkin muuttui kun korvat asettuivat normaaliin asentoon :) Nyt ainakin sitten joka viikonloppu teipit korviin ja viikoilla vain hieromme.
Paras tapa teippaamiseen on mielestäni se uimakypärä-malli, eli korvien päihin teipit ja sitten sidotaan päät leuan alle kiinni. Ani näytti hieman hönöltä kun ei korvat enää rehottaneet sivuilla, vaan olivat tiukasti pään myötäiset :DD

Mustelmatkin sieltä korvista ovat jo hieman haalistuneet. Mutta ihmettelin suuresti sitä, että noin nopeasti korvat asettuivat oikeaan asentoon ja sekin teippien ansiosta! Olen tyytyväinen Anin korviin olivat ne millain hyvänsä, mutta parempi näin :)

Markkinoilla

Tänään aamusti lähdimme hyvissä ajoin markkinoille kiertelemään, meinaan yleensä kymmenen jälkeen kaikki parkkipaikat ja kojujen välit ovat ihan täynnä. Saimme kuitenkin todella hyvän paikan, ihan siitä nappi tuntumasta, lyhyt matka :) Yhdeksän jälkeen siellä ei oikeastaan ollut pahemmin porukkaa, joten Ani sai rauhassa totutella siihen ihmisvilinään ja hälinään. Ensimmäisen vartin ajan se yritti hyökiä jokaisen ihmisen päälle, mutta napakka kielto ja sitten pikku hilja se rupesi kävelemään nätisti. Hajut ja kaikki vähän hämmensivät Ania, mutta nappisuoritus, olen tyytyväinen. Lapset rakastuivat Anin ihanaan persoonaan, sekä hieman vanhemmat ihmiset ihastelivat Anin kaunista muotoa.
Saimme uusi koira tuttavuuksia. Nämä nyt ainakin näimme ja vaihdomme muutaman sanan.
*11vk Tanskandoggi
*Vanha Pitkäkarvainen Mäyräkoira
*Nuori Piktäkarvainen Mäyräkoira
*2vuotias Kääpiöpinseri
*Leonberginkoira
*Ihan vauva Valkoinenpaimenkoira

Siellä sitten oikein kiinniti huomiota siihen, että heti kun on koira. Kaikki tulevat juttelemaan ja ihastelemaan Ania :D Varsinkin lapset ja vanhukset.
Tuli sieltä ostettua Anille pehmolelu, se niin rakasti sitä :) Autossa se heitteli sitä ja kotona jatkettiin.

Huomenna ajattelimme mennä uudestaan vähän kiertelemään, jos vaikka sitten löytyisi itsellekkin jotain kivaa :)

Uusi ystävä ja muuta mukavaa

Tämä päivä on ollut Anille melkoinen. Kaikkea hauskaa on kerinny tapahtumaan, vaikka aikaa on ollut hyvin vähän. Esim, Petsiessä olemme tutustuneet yhteen Harjavaltalaiseen naiseen, Hannaan, jolla on kaksi koiraa, Mimmi (tanskandoggi) ja Minni (dalmantialainen). Hannalla on ollut tässä näin Pinseri, joka menehtyi, syvimmät osan ottomme. Vähän niinkuin sitä kautta aloimme sitten juttelemaan kaikesta mukavasta :) Hänellä oli Pinsereille tarkoitettuja vaatteita, mitkä nyt lähinnä olivat ne perus sade-ja talvitakki. Sekä sellainen tavallinen paita, sekä monen moisia pantoja. Hän kysyi sitten että haluaisinki ostaa ne. Ja totta kai halusin, hyvä kuntoisia ja edullisesti :) Kiitämme Hannaa!

Sovimme sitten ensimmäisen tapaamisen Hiittenharjun metsässä koirien kanssa, mutta Hanna otti ainoastaan Mimmin mukaan, koska Minni on vähän tulisempi pakkaus, ja hieman varautunut uusia koiria kohtaan. Joten ehkäpä saamme Minnin vielä seuraamme, joskus jos oikein hyvä tuuri käy :) Toivomme parasta.
No siinä sitten juttelimme ja koirat vähän 'riehuivat', tai se nyt lähinnä tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että Mimmi jahtasi Ania :DD Ani raukka juoksi hädissään ympäri autoa ja Mimmi rynni perässä. Eihän se söpö mussukka pahaa tarkoittanut, mutta hän on niin iso verrattuna tuohon meidän sinttiimme, ettei ihan aina ymmärrä omaa kokoaan :D Ehkäpä sitten kun hänkin vähän kasvaa.

Mutta siinä tosiaan vierähti tunti jos toinen, juttua riitti. Ani juoksenteli vapaana, mutta Mimmi joutui kiinni. Se vähän seikkaili kauempana, eikä oikein tahtonut kuunnella, ymmärtää sen ihan uusi ja vieras paikka. Mutta siinä se sitten keräsi kaikkien huomion, ihanalla persoonallaan :)

Tulemme näkemään vielä uudestaan, koirat siinä sitten pikkuhiljaa alkavat tottumaan toisiinsa, uskoisin näin aikanakin :) Mutta seuraavaa kertaa odotellen :)


Tanskandoggi Mimmi, ihana koira ja maailman kiltein :)

PS. Jos haluat nähdä lisää kuvia Mimmistä, käy tuossa osoitteessa :)

Voi helkkari Ani

Tänään kun tulin koulusta, odotti kotona kiva tervetuliaislahja. Kaksi kakka kasaa! Voi h*lvetti ku kiehuin, mutta hiljaa kuitenkin noukin kikkareet maasta.

En tiedä mitä tehdä tuon kakkaamisen kanssa. Onko se pelkää mielenosoitusta? Vai onko sillä oikeasti hätä? Mutta aamulla 6 aikaa vien sen ensimmäiselle lenkille, joka lähinnä tarkoittaa pissaamista ja kakkaamista. Sitten Tero vie Anin 7 aikoihin pitemmälle lenkille.
Ja kun tulemme koulusta se pääse heti ulos. Ja vedämme suhkot pitkän lenkin, koska se on ollut lähes 7 tuntia yksin.

Ääh en todellakaan tiedä mitä tehdä, pitää näyttävästi pistää lehdet takaisin lattialle. Vaikka silloin kun jätimme Anin 6 tunniksi yksin kotiin viikonloppuna, ei se ollut tehnyt yhtikäs mitään, mutta nyt kun koulut alkoivat, niin heti kasoja vaan lattialle!

Mustissa ja Mirrissä

Tänään koulun jälkeen lähdimme Teron, Jennan ja Peppen voimin käymään Porin Mustissä ja Mirrissä. Tarkoituksena oli käydä katsomassa koirien Sadepukujen hintoja ja sitten Anille sitä Royal Canin Junnu ruokaa. Olin saanut Dogiwogista sellaisen 8€ allennus kupongin, joten käytin sitä hyväkseni ostaessani 15kg säkin junnu ruokaa Anille. Mutta sain sitten vähän lisäalennusta, kiitos Anin :) Kaikki ihastuivat siihen, se sai mukaansa sellaisen namipussin ILMAISEKSI! Jippii!
Nameja saatiin joka taholta, voitte uskoa sitä Anin tyytyvisyyttä. Paras paikka!

Kotona sitten Ani ihasteli isoa ruokasäkkiään ja näri siitä paloja :D Pieniä silppuja löytyi sieltä täältä. Mutta nappulat eivät onneksi valahtaneet ulos. Teippailimme niitä rakosia ja veimme säkin turvaan Anin neulahampailta :D
Nyt alkaa olemaan sellainen ikä että hampaat vauhtivat, joten kaikkea mahdollista testataan hampailla.

Mutta seuraavaksi matka Mustiin ja Mirriin on tarkoitus tehdä heti kun olemme ostamassa Anille talvipukua. Tai jos sitä ennen ei hyvää sadetakkia löydy, vai siirtäisikö sitä sittenkin vuodella, talvi kuitenkin tekee tuloaan jo lujaa vauhtia. Pitää nyt katsoa mitä säät tuovat mukanaan :D Ja koska saan rahaa tarpeeksi. Isä kyllä lupautui sponssaamaan Anin talvitakkia.

Mutta joo ostaisin Mustista ja Mirristä kaikkea mahdollista jos vain olisi rahaa, ehkä niitä 'ei niin tarpeellista' tarttuisi myös ostoskoriin :) Mutta seuraavaan kertaan!

Rokotukset kunnossa

Noniin tänään oli Anin toisen rokotuksen aika. Ja hyvin sujui, Ani tykkäsi olla eläinlääkärin hellittävänä. Oli se kiva saada rapsutuksia ja kehuja ihan sylin täydeltä.
Jopa saimme pari ystävää, kummatkin uroksia. Toinen oli 13vk Alaskanmalamuutti ja toinen 4kk ikäinen Suomenpystykorva. Ja kivaa oli, parit painit siinä väänneettin vastaanoton lattialla. Voitte uskoa sitä koirien riemua :)

Ensimmäisen piston aikana Ani vinkahti mutta häntä kuitenkin heilui korkealla. Toisella pistoksella se vain katseli ja heilutti häntäänsä. Mutta kehut olivat mitä mahtavimmat :)