Pentujengin rekisteröinti onnistunut!

Sunnuntaina pistin omakoirasta rekisteröinti tiedot lähtemään ja maanantaina lähti lisä tiedot postitse. Ja voitteko uskoa, jo tiistaina rekisteröinti oli valmis! Nopeeta toimintaa, elikkä nyt voin viralliset nimet ilmoittaa ihan julkisesti. Jokaisen kuvan alla on pennun virallinen - sekä lempinimi. 

 Amortella - Gitta

 Thalestris - Gille

 Cornydox - Jami

Lacontino - Uuno

Desdemoria - Xena

Pennut ovat jo isoja ja ensi viikolla ne lähtevät uusiin koteihin. Kyllä niitä tulee ikävä, nyt jo tulee tippalinssiin kun asiaa ajatteleekin. Toistaiseksi Jami jää vielä meille, sopivaa kotia ei pikku herralle ole löytynyt - tai oikeastaan Jami menee äidin luokse asumaan ja opettelemaan koiran arkea ilman sisaruksia. 

Torstaina mennään pentujengin kanssa Poriin eläinlääkäriin tarkastukselle. Netta lähtee automatkalle mukaan, mutta jää autoon odottelemaan kun me käväisemme tarkistuksella. Toivotaan että asiat ovat kunnossa!

Vielä olisi kyllä hommaa jäljellä ennen luovutusta. Täytyisi ne pentupaketit vääntää, onneksi jo kaikki tarpeellinen on jo ostettu pennuille - tai "tarpeellinen".

• hihna ja panta
• ruokakippo
• lelu
• ruokaa mukaan (mitä on koko pentuajan meillä syönyt)
• pennun hoito-ohje vihkonen

Päähäni en nyt saa tarvitseeko jotain muuta vielä hankkia? 

Maitobaarissa nopea tankkaus

Ylempänä kuvasarja siitä kun käytiin ajelureissulla viime viikonloppuna. Kuvat ovat otettu isoveljeltäni, kun käytiin siellä kylässä. Pikku pennelit näkivät jopa hevosia! Mutta eihän ne niihin huomiota kiinnittäneet, vaan kirmasivat perässämme pitkin pihaa. Lopuksi käytiin vielä iskällä, mutta sieltä ei ole enää kuvia, kun kamerasta loppui akku, tyhmää!
Mutta matkat sujuivat hyvin, aluksi oli pientä kuoro kiljumista, mutta kyllä ne siitä sitten rauhoittuivat - menivät todennäköisesti nukkumaan :)

Pentujengi ulkoilee

Viimeinkin se kunnon kesäkin on saapunut tänne suomen maalle, joten pennutkin ovat päässeet kunnolla ulkoilemaan. Aluksi pidettiin niitä tuossa etupihassa pieniä aikoja, kuten vaikkapa 5 minuuttia, jos sitäkään. Sitten siirryttiin tyttöjen aitaukseen, mutta siellä sai juosta viiden pennun perässä vähän liikaakin. Jokainen lähti erisuuntiin, joten yritäppä pysyä niiden perässä, saat yhden kiinni, niin neljä muuta ovat jo ties missä. Hohhoijaa uteliaat pennut!

Sitten käskin - pyysin Tero tekemään pennuilla oman aitauksen, jossa ne voivat turvallisesti ulkoilla. Ei tarvitse kirmata niiden perässä enää, mutta toki ne pääsevät useasti ulkoilemaan tuohon isoon aitaukseen. Tehdään pieni korjaus, pieni aitaus on siis ison aitauksen sisällä, joten pennut ja Netta voivat ulkoilla saman aikaisesti. Vaikkakaan Netta ei pääse tuohon pieneen aitaukseen, mutta ei sinne hirveästi hinkuakkaan. Käy välillä tutkailemassa pikku aitauksen touhuja, kunnes palaa omaan mielipaikkaansa terassille, josta näkee laajalle alueelle.

Harmillisesti pennut eivät ole ulkoilleet pariin päivään kunnolla, täällä on satanut kaatamalla vettä, sekä ukkostanut kunnolla! Onneksi meidän Netta, eikä kyllä Anikaan reagoi ukkoseen millään lailla, tyynen rauhallisesti jatkavat uniaan, vaikka jytisee kunnolla. Ja meillä jytisee, koska asumme kallion kupeessa.

Tässä kuva pentujen omasta aitauksesta

Pennut onneksi viihtyvät ulkona, tekevät jo hienosti tarpeensa ulos. Ja yleensä kun pennut oleskelevat aitauksessa, laitan sinne Saaran lainaaman kopan, jossa pennut voivat sitten ottaa päiväunia, eikä tarvitse nurmikolla lepäillä. Mutta useimmiten ne kyllä ottavat nokoset nurmikolla, luonnonlapsukaisia aivan selvästi.

Pennutkin syövät jo hyvin kosteutettuja nappuloita, ilman lihaa. Puuroakin tulee annettua siinä mukana aina välillä. Oppivat jopa juomaan vettä ihan itse. Netta käy yhä harvemmin imettämässä lapsiaan, jos se käy, se vikisee kun naskali hampaat raapivat nisiä. Enkä ihmettele yhtään, kyllä ne ovat teräviä. Jos menen laatikolle leikkimään pentujen kanssa, ne ovat heti järimässä puntteja ja kenkiä. Ja sanotaan rehellisesti, jos ne osuvat ihoon se sattuu!

Lelujakin on tullut ostettua jokunen kappale ja pennut leikkivät niillä innoissaan. Vetoleikkejä harrastetaan, sekä painiotteluita. Voi sitä huudon määrää kun ne purevat toisiaan, välillä pitää oikein käydä tarkistamassa onko siellä joku hätänä, toistaiseksi ei mitään. Painiottelut vaan välillä yltyvät vähän turhankin rajuiksi! Mutta sitä se pentujen elämä on. Puhuin asiasta kasvattajan kanssa, joka sanoi tämän olevan täysin normaalia toimintaa. Tämä kasvattaa luonnetta ja sisukkuutta.

Sekä tämän viikon perjantaina pennut tullaan siruttamaan tänne meille. Mielestäni tämä on kätevää, eikä hintakaan ollut paha, suhteellisen halpa 17€/pentu. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta, eikä tähän koti käyntiin sisälly mitään muuta kuin tuo sirutus hinta, ei edes matkakorvauksia. Olin rehellisesti sanottuna todella yllättynyt.

Käytiin jopa ensimmäisellä ajoreissulla, tai jos tarkkoja ollaan niin toisella. Ensimmäinen kerta tapahtui silloin kun kävimme päivystävällä eläinlääkärillä silloin ensimmäisellä viikolla. Eihän nuo tienneet silloin maailman menosta yhtikäs mitään, makoilivat tyytyväisinä kopassa. Nyt kun matkustettiin, niin aika äänekkäitä olivat, mutta eivät sentään säntäilleet kopassa. Nettakin matkusti rauhallisesti ja hiljaisesti. Ainaostaan silloin se aloitti  pienen ravailun kun käännyttiin äidille päin. Kyllähän se tiesi mihin pääsee.
Pennut pääsivät siinä kerrostalon pihassa vähän ulkoilemaan. Naapurin tyttökin tuli pentuja moikkaamaan ja sovittiin että tulevat vielä käymään meillä. Opetetaan pennut myös olemaan lapsien kanssa, meillä kun ei ole lähipiirissä enää kovinkaan pieniä. Tai on niitä pari, mutta nekin vauvoja, enkä niitä viitsi pyytää. Lapsella tarkoitan sellaista eskari - ala-aste ikäistä. Joka jo ymmärtää jos sille antaa neuvoja pentujen kanssa.

Tähän loppuun vielä tuhottomasti näitä kuvia parin päivän ajalta, koettakaa kestää! :)

Pentujengi seikkailee uusien asioiden parissa

Mistäs sitä sitten aloittaisi? Vaikka jos ensimmäiseksi kerrotaan, että blogin ylläpitäminen on työlästä puuhaa, kun pitää samalla seurustella viiden pennun kanssa, sekä keksiä mamma Netalle paljon muutakin puuhaa kuin pentujen hoivaaminen ja laatikon kupeessa makaaminen. Sekä siinä ohella tehdä kahta työtä, harrastaa ratsastusta ja touhuta Anin kanssa. Monta rautaa tulessa, josta johtoon menee ylivoimaisesti pentujengi ja  Netta. Joten blogia yritän päivittää siinä ohella mahdollisimman hyvin!

Noniin tämä päivitys taitaa jäädä aika kuva painoitteiseksi, syystä että kyllä viikossa kerkeää kuvia kertymään enemmän kuin tarpeeksi, joten koittakaa kestää!
Mutta aloitetaan sillä että pennut täyttivät maanantaina elikkä 20.5 huimat kolme viikkoa! Joten pikku hiljaa siirryttiin kiinteään ruokaan, joka sisältää tällä hetkellä jauhelihaa ja kermaviiliä, on kyllä pikkuisten herkkua. Lautasella seisotaan ja parhaista paikoista lähes tapellaan. Netta vinkuu taustalla, koska haluaisi kans osingoille herkulliselle lautaselle, ikävä tuottaa mammalle pettymys, mutta suupaloja ei tipu. Muuten neiti kyllä odottaa nätisti, mutta se korvia huumaava vinkuna soi päässä vielä tunnin pari pentujen ruokailun jälkeen. Netta käy maistelemassa kyllä herkullista mössöä pentujen varpaiden välistä, sitä sinne hieman tuntuu kertyvän kun lautasella tepastellaan. Tällä hetkellä pennut saavat kaksi kertaa maittavaa lihakermaviili mössöä, mutta ensi viikolla siirrytään jo kolmeen kertaan ja sitten aletaan maistelemaan myös puuroa, Saara toi meille tuliaisiksi, tai oikeastaan pennuille tuliaisiksi puuro aineksia. Hän kävi moikkaamassa meitä, Nettaa ja pentua lauantaina. Oli kyllä hienoa nähdä pitkästä aikaa, nähty viimeksi silloin kun Netta haettiin meille. Kyllä siitäkin jo yli neljä vuotta on, kylläpä se aika vierähtää! Kuten  olen monille sanonut, oli todella, siis todella hienoa nähdä Saara, siinä on aivan mahtava kasvattaja, ettei toista ole!

Sitten pennut ovat käyneet pikaisella ulkoilulla, noin viiden minuutin mittainen reissu oli pikkuisille kyllä niin jännittävää, että uikuttivat koko ajan. Netta kävi jokaisen luona moneen otteeseen ja pusutteli niitä kuten rakastava äiti yleensäkkin tekee. Pieni kissan koppa toimi kanto apuna, johon pennut "kirmasivat" hurjaa kyytiä, oli vissiin liian jännittävää. Mutta reissusta selvisivät hienosti, pian sitten ulkoillaan jo vähän enemmän. Pitäisi vaan saada tuohon ulos pennuille oma pikkuinen aitaus. Meidän tyttöjen aitaus on vähän turhan suuri, sekä pikkuiset mahtuvat helposti aidan välistä kulkemaan. Sitähän me emme toivo! Vaikka ei siitä varsinaista vaaraa ole, kyllä kuitenkin tuonne isolle tielle on matkaa, mutta ei opeteta karkurin alkeita, joten oma aitaus on paras vaihtoehto.

Tämä viikonloppu oli sellainen pentuostajien vierailuviikonloppu, Saara kävi jo lauantai iltapäivällä ja tänään aamupäivällä kävi toisen narttupennun ostajat. Ja ensi viikon torstaina tulee urospennun ostajat katsomaan uutta perheen jäsentä. Pakko sanoa että todella mukavia olivat tämän aamuiset vierailijat, ihastuivat tulevaan perheen jäseneen, sekä jutusteltiin vähän kaikesta. Toisin sanoen tyttönen pääsee hyvään kotiin. Toki tietenkin myös toinen tyttönen pääsee hyvään kotiin Saaran luokse, jossa sitten on sukulaisia, siellä on mummo-Carkki (elikkä Netan äiti), sekä siskopuoli Kiira. Ja meille jää se ykis narttu, oman mamman, sekä Anin - varhaismummon roolissa olevan neitosen hoiviin. Tähän mennessä kaikki hyvin, tästä hyvä jatkaa tulevaan viikkoon ja pentujengin kanssa koettaviin seikkailuihin!