Ani tallikoirana - sekä pentu infoa

Eilen lähdin tallille kuvaamaan ystäväni ratsastusta, joten ajattelin ottaa Anin seuraksi. Se kun ei nyt ole kotona asustanut kahteen viikkoon, noiden pikku pentujen takia. Netta stressaa ja Ani vinkuu, joten koirien parhaaksi näin. Soitin äitille ja sanoin hakevani Anin kohta mukaani tallille. Vietettäisiin vähän laatuaikaa.
Voi sitä riemun määrää kun hain neidin, se oli heti valmiina lähtemään ulos - harvinaista tuolta koiralta, se kun mieluusti viettäisi päivänsä peittojen alla. Neidille vain panta kaulaan ja menoksi, autossa olisi sitten nahkahihna kun mennään tallille. Äiti tosiaan asuu kerrostalossa ja hän ehdotti hihnaa, koska ulkona saattaisi olla koiria. Kieltäydyin, Ani on suhteellisen hyvin kuulolla, mutta eipä siinä matkalla ongelmia ilmennyt, neiti käveli lähelläni ja seurasi koko ajan mihin olen menossa. Ihana tyttö!

Automatka sujui Anin tapaan rauhallisissa tunnelmissa, se vain katseli maisemi istuskellen takaluukun reunassa. Siis todella helppo matkustaja, voisi sanoa että täydellinen.

Tallille kun saavuttiin, kyseessä siis yksityistalli tai omassa pihassa oleva talli, jossa asustaa vain ystäväni kaksi hevosta, otin Anin autosta ulos. Hihnaa en sille vielä siinä kohtaa laittanut, nätisti se käveli hieman edelläni, mutta kuunteli hyvin. Onneksi Ani sekä Netta ovat ennenkin kyseisellä tallilla käyneet, joten ei tarvinnut huolehtia sen kummempia. Toniks - hevonen - katseli korvat hörössä meidän saapumistanne, ystäväni Sanna oli siinä kohtaa juuri alkuverryttelemässä, mutta pysähtyi kun saavuimme. Ani katseli Toniksia, mutta ei mennyt sen kummemmin tekemään tuttavuutta. Kelpo tallikoira, kun eivät hevoset kiinnosta, heh.
Siinä kohtaa laitoin Anin hihnaan kun aloin kuuvaamaan, neiti olisi kovasti lähtenyt tutkimus matkalleen, mutta en viitsinyt päästää sitä yksinään, joten hihnaan. Sitä olisi pitänyt pitää jatkuvasti silmällä, enkä siihen olisi niin hyvin pystynyt, kun kerran valokuvasin. Ania ei kuitenkaan tuntunut hihnassa oleskelu haittaavan, neiti kävi maahan maate nauttien lämpimästä auringon paisteesta.

Kun Sanna oli ratsastanut, irrotin Anin hihnasta, koska halusin hevosesta ja koirasta yhteiskuvan. Tuossa oikealla näette otoksen. Anilla hieman huuli mutrulla, irvisteli, yritti haukata, jolloin Toniks tunki turpansa vielä lähemmäs pyyhkäisten "kuola" vanansa Anin selkään. Ystävyksiä aivan selvästi!

Sitten mentiin talliin, Ani kävi tutkimassa karsinat ja kaiken mahdollisen, hienosti pysyi irti, eikä tarvinnut pahemmin käskeä. Lantalassa se kävi vähän maistelemassa, mutta tuli luokseni kun kutsuin. Ei sen suurempia sähläyksiä, tai karkaus yrityksiä. Olin oikein ylpeä neidin käyttäytymisestä. Harvoin se noin hyvin kuuntelee, vaikka kuulolla onkin. Ehkäpä tämä meidän "eromme" on tehnyt ihan hyvää Anille. Toivon mukaan on!

Sanna ratsasti vielä toisen hevosensa, Ringon. Silloin annoin Anin olla vapaana, ei se pitkälle mennyt ja suurimmaksi osaksi, se istui kentän laitamilla nauttien jälleen auringon tuottamasta lämmöstä. Välillä se kuitenkin lähti hiippailemaan, mutta suurimmaksi osaksi tarhoille päin, mun onneksi, näin pystyin seuraamaan sen touhuja. Jos se olisi mennyt tallille päin, niin en olisi nähnyt sitä. Silmiä kun ei vielä takaraivossa ole ja Ani on mestari karkuri, se kätkeytyy ja oikeasti hiipii piiloon. Toisin kuin Netta joka pitää hirveää nuuskuttamista ja ravaa niin tarmokkaasti, että sen huomaa aina. Ani taas hiippailee, joten siihen ei kiinnitä niin helposti huomiota.

Aika kului siivillä, pitkästä aikaa tuli kuvattua vähän enemmän ja siihen piti keskittyä kunnolla. Tuota järkkäriä kun tulee talvella hieman vähemmän käytettyä, pakkasilla ulkona ei toivoakaan ja sisällä ei innosta. Kuinka ärsyttävää! Kalustoon kun kuitenkin olen panostanut, mutta siltikään ei. Kesällä kuvaan taas ihan hirveästi, ehkä liikaakin...?

Anista ja Ringostakin otettiin yhteiskuva, halusin muistoja tästä päivästä, kuten yleensä. Tai ainakin silloin jos kamera on käsillä, kännykällä kun ei tule kuvattua. Paha sanoa miksi, ehkä se ei tunnu luontevalta. Kamera on kuitenkin aina kamera. Alla oleva kuva onnistui mielestäni hyvin, Anin ilme on mitä on. Se kuunteli tarkkaan ettei isojässikkä tule yli vahingossakaan.

Tähän loppuun vielä vähän ylimääräistä kuvasatoa, esitys kelpoiset kun "tarvii" aina julkaista. Välillä tuntuu, että postauksissani on liikaa kuvia. En tiedä mitä mieltä siellä ruudun toisella puolella ollaan, kuvia liikaa, sopivasti vai vähän?

 Ani nauttii kesästä täysin rinnoin!

Tosiaan, ei tämä postaus tähän päättynyt, vielä täytyy hieman pikku pennuista raapustella. Huomenna pennelit täyttävät huimat 14 päivää! Yhdellä oli tänä aamuna jo silmät hieman sirrillään auki, haparoivia askeleita otetaan, mutta useammin kellahtavat kuin kävelevät. Pannatkin vaihtuivat villalankojen tilalle, nyt kun kerran pysyvät päässä, eivätkä näytä yli suurilta ja rumilta. Oranssille ja valkoiselle vaihtuivat värit, syystä ettei pentupanta paketissa ollut kyseisiä värejä, elikkä värit menevät nykyään näin: oranssi - ruskea, valkoinen - musta. Menee itselläkin opetteluun, mutta eiköhän se siitä. 

 Jos joku ihmettelee kui kuvassa vain 4 pentua, niin yksi pennusita makaa tuolla Netan takana.

Ensi viikkoa odotellen, pikkuiset kasvavat huimaa vauhtia ja tosiaan kohta ne viipottavat pitkin kämpää!

Kunhan raapustelin - pennuista ja muista

Eilinen päivä oli aivan upea, aurinko paistoi ja lämmitti todella mukavasti. Tuli siivottua piha koirien jätöksistä, joten kyllä kelpaa taas pihalla tallustella. Netta pääsi lyhyelle lenkille äitin ja Anin kanssa, he kerran olivat meillä eilen koko päivän. Sinä aikana itse punnitsin kasvavat pennut ja vaihdoin laatikkoon puhtaat aluset. Kyllä niitä palleroita voisi koko päivän tuijottaa, ovat ne kyllä niin suloisia!

Netta viihtyi sisällä hyvin, eikä edes vinkunut vaikka me muut olimme ulkona. Toki kävimme sisällä välillä tarkistamassa tilannetta, mutta Netta hoitaa hommansa hienosti. Aluksi siinä tuli autettua vähän liikaakin, mutta luettuani Saaran lainaamaa Parempaan pentutulokseen-kirjaa, jossa sanottiin ettei emoa saa auttaa koko aikaa. Se oppii nopeasti siihen, että kun pennuilla on hätä kyllä kasvattaja tulee homman hoitamaan. Joten Nettaa ja pentuja ajatellen, alettiin jättämään "huomioimatta" niitä ääniä mitä laatikosta aina välillä kuuluu. Netta hoksasi tilanteen nopeasti, se alkoi itse hoitamaan ja siirtelemään pentuja, jos ne huusivat. Se osaa nykyään mennä laatikkoon vahtimattakin, onneksi! Se käy makuulle toiseen päähän ja odottelee, että pennut tulevat hänen luokseen. Ei voi muuta sanoa kuin, että on mulla fiksu koira!

Pennutkin täyttivät tänään 11 päivää, joten eiköhän pikku hiljaa ala silmät aukeamaan. Korvienkin pitäisi aueta kun pennut ovat 13-17 päivän ikäisiä, joten ei siihenkään enää kauaa mene. Ei voi muuta sanoa kuin, että kylläpä aika kuluu nopeasti. Miettikää, noin viikko sitten ne putkahtivat maailmaan ja kohta ne jo vipeltävät terrorisoiden koko kämppää. Ja ne neulan terävät hampaat, nyt jo tuntuu niiden pistävä haukkaisu. Täytyy varmaan kulkea kumpparit jalassa, niin eivätpä saa tarrattua puntteihin kiinni. Hah oon nero!

Mutta kyllä tein hyvään aikaan pentueen, tai sanotaanko että useimmat kenneltkin tekevät pentueet näin keväällä - kesällä. Parasta aikaa ostajien, sekä pentujen sisäsiisteyden kannalta. Helppo opettaa, kun pystyy olemaan ulkona hieman enemmän kuin talvella. Tai eihän sekään nyt
ole pääasia, mutta kyllä ihmiset silti koiria jopa tilastollisesti ostavat enemmän keväällä - kesällä, kuin esimerkiksi talvella. Kyllä itsekkin mieluusti ostaisin kevät pennun, kuin talvipennun. Huono ajattelutapa? Mutta kyllä Ani aikanaan oli helppo opettaa sisäsiistiksi kun kesällä sen kanssa pystyi olemaan ulkona enemmän, eikä se heti jäätynyt pystyyn talven pakkasten vuoksi.
Pinseri on lyhyt karvainen rotu, jonka voisi sanoa olevan vilukissa, kyllä se nyt ulkoilee, mutta talvimantteli on hyvä olla kovilla pakkasilla päällä. Eipähän heti kylmety. Meillä on tytöille talvimanttelit, kuten moni on kuvista huomannutkin, puen ne jos on oikein tarvis, mutta pyrin myös ulkoiluttamaan koiria ilman, ei sovi opettaa niin kylmän araksi, ettei joskus lenkin verran pärjäisi ilman. Jos vertaa tyttöjä keskenään, niin Ani on okea vilukissa, isolla V:llä. Se on heti menossa sisälle (jos siis mahdollista), sipsuttelee ja nostelee jalkojaan, tärisee ja haluaa syliin. Anin kanssa on sen koko iän ulkoiltu paljon ja erilaisilla keleillä, niistä sen kummennin välittämättä, mutta siltikään se ei viihdy ulkona talvipakkasilla. Netta on toista maata, mikä taitaa johtua sen energisestä ja touhottavasta luonteesta, se liikkuu niin paljon ettei kerkeä ajattelemaan
ja tuntemaan kylmyyttä.

Paha sanoa ovatko muut samaa mieltä kanssani tämän kevät pennun suhteen. Oletteko? Mielipiteitä saa tuoda esille ja olisi kiva niitä lukeakin, että kumpana esimerkiksi te ottaisitte keväällä vai talvella.  Miksi?
Toki tälleen keväällä on kysyntää enemmän, joten aina ei itselle löydy sopivaa pentua, tai ei ole mahdollista edes varata valitsemastaan kennelistä pentua, niin paljon voi olla jo alustavia varauksia, että mahdollisuudet saada pentu kyseisestä kennelistä voivat olla hyvin pienet. Ikävä kyllä! Mullahan kävi näin silloin kun aikanani etsin koiraa itselleni, olin kiinnostunut Ceriinan koirista ja siellä olikin sopivan oloinen pentue. Sinne soittelin, mutta varauksia niin paljon että ohjasi suoraan soittelemaan Dogiwogin kenneliin, jossa myös varauksia narttujen suhteen oli paljon. Onneksi kasvattaja sai sumplittua asiat niin, että yksi narttujen varaaja vaihtoikin urokseen, joten silloin Ani oli varauksessa mulle. Olinpas onnekas!

Mulle kans tuli pentueeni suhteen paljon kyselyitä, osa varasi vähän epävarmasti, joten suosiolla pistin listan kärkeen ne ketkä tosiaan olivat halukkaita meiltä pennun hankkimaan. Tiedä sitten vaikuttiko asiaan se etten kuulu niin sanotusti "kunnon" kasvattajiin, mutta onneksi mua auttaa Netan kasvattaja, joka on paljon antanut
hyödyllisiä vinkkejä ja neuvonut epävarmoissa tilanteissa. Joten yksin en tässä tilanteessa ole. Luotettava kasvattaja on tukenani!
Mutta asiat pentueeni suhteen ovat hyvät, koirat tulevat saamaan paperit ja sirutuksen, sekä asian mukaisen hoidon, kuten madotukset ja meidän koirille sopivaksi todettua pentu ruokaa Jahti&Vahdilta.

Pennut ovat kasvaneet hyvää vauhtia, välillä saattaa paino pudota, mutta ei edelleenkään huolestuttavasti, eikä se ole yleistä. Aina se on noussut seuraavaan punnitukseen mennessä, joten milläänlailla ei olla
hysteerisiä. Sitten oltaisiin jos paino olisi jatkuvassa laskussa, eikä pentu olisi millään tavalla virkeä. Kuitenkin tämä viisikko on niin terhakkaa porukkaa ettei tarvitse huolestua, seuraan painoja todella tarkasti ja pidän sitä pentua silmällä jonka paino on laskenut. Liikaa en viitsi stressiä ottaa, koska Netta peilaa todella paljon omaa mielentilaani. Mitä enemmän panikoin, sitä stressaastuneempi se on. Joten olen rauhallinen ja liikaa murehtimatta.

Esitellään pennut yksitellen:

Keltainen uros

 Liila uros

 Oranssi narttu

 Valkoinen narttu

 Vihreä narttu

Kuuden päivän ikäiset pennelit

Noniin tänään pennut ovat täyttäneet huimat 6 päivää! Se on ihan kunnioitettava ikä noin nuorille ja elinvoimaisille pikku pennuille.
Painot ovat lähteneet hyvään nousuun, toisinaan nousee hieman enemmän ja toisinaan hieman vähemmän. Tällä hetkellä painonousussa johtaa keltainen uros, sillä on tänä aamuna puntariin pamahtanut vähän yli 400grammaa. Kyllä se aikamoinen jässikkä on jo! Vihreä narttu on ylittänyt jo 320gramman painon, tällä hetkellä se on pentueen pienin, mutta ei suinkaan heikoin. Sitkeästi se taistelee muiden maitomonstereiden kanssa maidosta. Hyvä niin, tiedänpä ettei ainakaan ole pentu heikoilla vesillä. Todella terhakoita ovat ja eläväisiä, Nettaa kiertävät monesti ympäri. Mikä lie tapa tämäkin? Yrittävät änkeä pienmmistä väleistä takaisin nisille ja jos ei onnistu, voi sitä huudon määrää.
Varsinkin yöllä pitävät kovaa meteliä kun nauttivat maidosta, tai äänekkäin on valkoinen narttu. Vissiin oikein maistuvaa maitoa kun pitää niin kovin äännellä. Siksi sitä tulee yöllä herättyä ja käytyä taajaan tahtiin tarkistamassa laatikon tilannetta, mutta koskaan ei ole ollut mitään hätää, mutta varman päälle kun pelataan käyn tarkistamassa joka kerta. Netta kyllä hoitaa hommansa oikein mallikkaasti, aluksi se ei osannut varoa kunnolla, joten talloi pentuja välillä, mutta nopeasti oppi ettei niiden päälle kuulu mennä. Nyt kun se palaa takaisin laatikolleen, menee hieman sivummalle maate ja odottaa, että pikkuiset ryömivät hänen luokseen. Kyllä tässä kohtaa voisi sanoa että kiihtyvät nopeammin kuin ferrarit koskaan :D

Koska nyt puhun noista pennuista, voisin sanoa että kotiin olisi tarkoitus jäädä yksi narttu ja tällä hetkellä tuo vihreä on vienyt voiton. Joten todennäköisesti se jää nyt meille sitten kun luovutus tapahtuu. Mutta toki vielä voi mieli muuttua, mutta luultavasti ei. Se vain tuntuu jotenkin silti omalta. Tie sitten mistä tämäkin tunne on tullut, mutta niin se vain on. Ehkä se omalla tavallaan muistuttaa Nettaa sillä tarmokkuudellaan..

Pennuille olen jo myös hieman virallisia nimiä katsellut, paljon aikaisemmin, jo silloin kun ensimmäistä kertaa Netta astutettiin. Toki rajoituksia kohdallani on, koska kennelnimeä mulla ei ole. Eikä pentujen nimissä saa olla samoja etu tai taka päätteitä. Esim vaikkapa Tiadors - Tiamoiner. Sama alku, joten kennelliitto ei sitä hyväksy. Noi eivät kyllä ole pentujen nimiä, kunhan nyt päästä heitin jotain :D
Tänään olen taas vähän karsinut nimiä, sekä katsonut uusia ja päättänyt mikä kuuluu millekkin. Toki tässä kerkeää vielä vaihtamaan nimiä moneen otteeseen, mutta edes jotain edistystä tähän pentu touhuun. Niin paljon muistettavaa, että pelkään jonkun asian unohtuvan.
Jossain vaiheessa sitä kuitenkin joku kysyy, että mistä olen nimet keksinyt, niin kerron vähän taustatietoa. Olen aina ollut hevosystävä, joten nimet juontavat sieltä suunnasta ja olen selannut varsinkin saksalais syntyisten hevosten nimiä. Lähinnä siksi että pinseri on saksalainen rotu, joten nimen täytyy juontaa jollakin tavalla sinne.
Ehkä olisi helpompaa ajatella nimiä jos voisi käyttää kaikkien kohdalla samaa alku kirjainta. En nyt tarkkaan muista onko tämä sallittua kennelnimettömällä, mutta pelaan varman päälle ja otan jokaiselle pennulle erialkuisen nimen, jotka eivät muistuta edes toisiaan.

Mitäs sitten? Aah tänään Ani ja Netta treffasivat tuossa pihallamme, hyvin meni, pientä jännittyneisyyttä aluksi, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Mutta loppua kohden meni jo todella hyvin! Onneksi. Ani oli ihan onneissaan kun pääsi takaisin kotiin - vain hetkeksi - oli se silti autossa vinkunut kun oli huomannut että meille päin ajellaan. Ihana tyttö! En viitsi pitää sitä kotona, koska se vinkuu kun kuulee penneleiden äänet yläkerrassa, mikä taas saa Netan levottomaksi, koska se suojelee vauvojaan tarmokkaasti. Parempi silti näin, Netta ei stressaannu liikaa, koska pentuja pitää vahtia niin paljon, nyt se pystyy rennosti nukkumaan niiden kanssa, eikä tarvitse pitää vahti moduulia päällä. Kyllä se omalla tavallaan ikävöi Ania, koska etsii sitä välillä kämpästä, tai siltä se näyttää, eivätkä tytöt ole koskaan olleet erossa toisistaan näin pitkään. Vain sellaisia aikoja kun olen Anin vienyt lääkäriin rokotuksille. Silloinkin Tero on ollut kotona Netan kanssa, joten siinä kohtaa ei paljon kerkeä sanomaan ikävöikö se sitä. Päätettiin kuitenkin, että tytöt näkevät kerran pari viikossa tässä meidän pihassamme, vain silloin kun pennut on ruokittu ja ne nukkuvat kylläisinä ja tyytyväisinä.
Kun hetki on oikea ja pennut sopivan ikäisiä Ani palaa takaisin meidän kotimme arkeen ja vilinään. Siksi sitä hetkeä voisi kutsua kun viisi vipeltävää ja Netta ovat taloudessa, mutta Ani omalla ihanalla mummonaisuudellaan tulee sitäkin hetkwåeä toivon mukaan rauhoittamaan :)

Tähän loppuun vielä kuvia suloisista penneleistä :)

Vappu pennut syntyneet!

Voitteko uskoa, 29.4 Netta pyöräytti tähän maailmaan kahdeksan pentua, joista 4 oli uroksia ja 4 narttuja, tosin yksi nartuista syntyi kuoleena, joten pentuja on elävien kirjoissa seitsemän kappaletta! Olen niin iloinen!

Jos hieman valoitetaan tätä tilannetta. Netan laskettu aika oli tälle vappu viikolle, joten sinänsä asia ei tullut yllätyksenä, mutta se tuli, kun se aloitti synnytyksen maanantai aamulla klo 6.14, kun minä olen valmistautumassa töihin!
Seurasin Nettaa, koska se oli todella levoton ja vinkui, se ravasi välillä takaovelle ja sitten luokseni ja seurasi mua kuin hai laivaa. Ajattelin aluksi että sillä on vain pissahätä, mutta kuitenkin päätin mitata siltä kuumeen. Se näytti 37°C, joka tarkoittaa sitä että narttu aloittaa synnytyksen noin vuorokauden sisällä. Netta kuitenkin jatkoi vinkumistaan ja ravasi jälleen takaovelle. Joten päästin sen ulos, jääden kuitenkin valvomaan sitä. Se kävi normaalisti pisulle, mutta vaihtoi asentoa nopeasti ja urahti. Siinä kohtaa iski paniikki, kun näin pienen pennun tulevan ulospäin. Kutsui Nettaa luokseni, se tuli ja kun se astui sisälle, se pentu tipahti lattialle. Avasin sikiöpussin ja hieroin pentua pyyhkeellä, jotta se virkoaisi ja se vinkahti. Luojan kiitos! Paniikki soitto äitille, että tulee meille ja vähän vauhdilla. Sen jälkeen soitto kasvattajalle. Olin totaalisesti ihan paniikissa, tilanne oli uusi mulle, sekä Netalle. Olisin varmasti ollut paljon paljon rauhallisempi, jos olisin saanut valmistautua synnytykseen. Olin mä tietyllä tasolla, mutta en sillä tasolla, että Netta aloittaisi synnytyksen niin ripeästi. No mutta kuitenkin, Netta oli suhteellisen rauhallinen, millään ei olisi halunnut pysyä pentulaatikossa, mutta ei se sieltä kyllä yrittänyt rymistellä pois, välillä vaan testaili, että pystyisikö mut ohittamaan. Pentuun Netta ei koskenutkaan, haisteli sitä, mutta ei osoittanut minkään näköistä innostusta hoivata huutavaa pentua. Sitten äiti jo saapuikin meille, sen jälkeen soitto Sannille, hän oli lupautunut auttamaan synnytyksessä, koska itse en voisi olla paikalla, ikävä kyllä!
Sanni ilmestyi meille todella nopeasti ja melkein siitä sitten mä jouduin lähtemään töihin. Mielentila oli sellainen, että ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin kotona tapahtuvaa synnytystä. Onneksi äiti ja Sanni pitivät mut hienosti ajan tasalla koko päivän ajan.

Synnytys oli sujunut todella hyvin, Nettakin alkoi hoivata pentuja kun kolmas pulpahti maailmaan, vai olisiko se ollut neljäs, no kuitenkin äidin vaistot ottivat vallan ja pennut saivat hyvää hoitoa. Nettakaan ei osoittanut mitään supistuksen merkkejä, pennut sanan mukaisesti vain tupsahtivat maailmaan. Mieluummin helppo synnytys kuin se, että Netta oltaisiin jouduttu viemään eläinlääkäriin leikkaukseen.
Odotus on viimeinkin ohi!

Ensimmäinen päivä sujui hyvin, pentukopan vieressä päivysteltiin ja varmistettiin että kaikki saavat maitoa, eikä Netta lyttää niitä hengiltä. Yökin sujui ihan hyvissä merkeissä, parin tunnin välein heräsin siihen kun pennut rääkyvät, äiti puolestaan päivysti laatikon vieressä koko yön, joten ei pennuilla ollut hätää. Mutta silti kävin vielä tarkistamassa tilanteen, kaksi silmäparia parempi kuin yksi.
Toinen päivä alkoi hyvin, mutta se päättyi todella huonosti. Yksi uroksista menehtyi. Se lopetti juomisen, eikä se reagoinut jos siihen koski, se vain makasi. Se oli viileämpi kuin muut pennut. Soitimme Saaralle (Netan kasvattajalle) ja kysyimme neuvoa. Pikkuinen joutui pakkoruokintaan, elikkä lypsäsimme Netasta maitoa, laitettiin pentu fleecen väliin, jotta se pysyisi lämpimänä ja juotettiin. Hyvä että se edes nielaisi sitä maitoa, kaikki tuli melkein sitä mukaan ulos suusta, vaikkei sitä maitoa laitettu kuin ihan vähän sinne suuhun. Siinä kohtaa tuli jo itku, kyllä mä omalla tavalla aavistin miten tämä päättyy, mutta yritimme silti kaikin tavoin saada pentua elpymään. Loppujen lopuksi laitoimme sen Netan viereen, siinä fleecessä, koska emon lähellä on lämpimintä. Ei mennyt kuin hetki ja pentu oksensi ruskeaa nestettä ja sitten se oli poissa. Se oli kova isku, itkien soitin Saaralle ja kerroin pennun menehtymisestä.
Pari tuntia pennun menehtymisestä päätin mennä nukkumaan, väsymys kolotti joka puolella ja Tero lupasi pitää pentuja silmällä. Hyvä että kerkesin edes nukahtaa kun töistä soitetaan että pitäisi töihin mennä. Hemmetti, siinä sitten vaatteet niskaan, soitto äidille jos se viitsisi tulla Teron kanssa vuorottelemaan vahtivuoroissa koska itse joudun töihin (teen siis kahta työtä, päivä- ja yötyötä). Kun töistä palasin kotiin puol neljän aikaan yöllä, äiti ja Tero sanoivat yhden uroksen taas menehtyneen, koska olin väsynyt, enkä oikein reagoinut kunnolla tilanteeseen, mä vielä kysyin että pilaileeko ne. Kummatkin pudistelivat päätään. Pentueen isoin pentu, joka oli saanut lempinimen Jässikkä, menehtyi täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäinen uros pentu. Toisen pennun kuolema otti koville, mutta väsyneet silmät eivät vuodattaneet kyyneltäkään.
Netta oli vielä hieman kuumeinen synnytyksen jälkeen, mikä on normaalia, sen takanisät olivat kuumat, turvonneet ja kovat. Se läähätti, eikä oikein hoitanut pentuja, siltä seisomalta päätin soittaa päivystykseen. Sain ajan seuraavalla päivälle, eli keskiviikolle puoli yhden aikoihin. Halusin saada vähän selvyyttä, että johtuiko pentujen kuolema esimerkiksi Netan tuottamasta maidosta, vai oliko takana jotain vieläkin vakavampaa?

Pari tuntia nukuin, mutta sitten ei pystynyt enää. Odottelin kuitenkin hetken ennen kuin soitin jälleen Saaralle ja kerroin tilanteen. Siinä sitten keskusteltiin hyvän tovin, sain pari hyvää vinkkiä, miten kannattaisi toimia, pelata niin sanotusti varman päälle. Elikkä Netan tassut pestäisiin joka kerta kun se tulee ulkoa sisälle, koska se voi raahata jotain bakteeria tassujensa kanssa pentulaatikkoon.

Siinä kahdentoista aikoihin lähdettiin äitin kanssa ajamaan Poriin päivystykseen. Pennut otettiin mukaan, koska yöllä mulle sanottiin että koko konkkaronkka mukaan lääkäriin.
Kun päästiin päivystävälle eläinlääkärille, kävin ilmoittamassa tulostamme, mutta pidimme pennut sekä Netan autossa. Pennut olivat sellaisessa kopassa, jonka alle laitettiin sellainen lämpötyyny, sen päälle pyyhe ja vielä fleece, jonka sisälle laitoimme sitten pennut. Lämmin oli ainakin!
Pääsimme heti sisälle tarkastukseen, Netta nostettiin pöydälle, sen nisät tarkistettiin, pientä tulehdusta, mutta muuten ei mitään hätää. Netta sai siellä heti antibiootti pistoksen, sekä saimme vielä reseptin kotona syötettäviin antibiootteihin. Netalta otettiin vielä verikoe, josta selvisi että neiti on menettänyt hieman verta, sekä kalkkipuutosta oli. Joten seuraavana päivänä kun hakisin antibiootit, ostaisin Netalle vielä kalkki tabletteja. Lääkäri vilkaisi pentuja ja sanoi niiden olevan hyvässä kunnossa, sekä eläväisiä. Pentujen kuolemiin hän ei osannut sanoa mitään, mutta sanoi että jos vielä pentuja kuolee, pitää lähettää Eviralle tutkimuksiin. Sieltä osattaisiin ehkä paremmin sanoa kuolemiin joku syy.
Kotimatka sujui leppoisasti ylikuumassa autossa, pennut joivat maitoa tyytyväisinä, kun Netta otti takapenkillä rennosti.

Nyt on kyllä mennyt hyvin, pennut ovat terhakoita ja oikeita maitoholisteja :D Takanisistä on nyt hieman tappelua, koska siellä on eniten maitoa. Urokset ovat tällä hetkellä suurimpia, varsinkin yksi, kaksi muuta narttua kans aika suuria, mutta sitten on pieni narttu, joka sitkeästi taistelee nisistä, mutta kun sellaiset maitomonsterit päätävät ottaa nisän, joutuu pieni narttu luovuttamaan. Olen kyllä ohjannut sitä nisille, varsinkin noihin takanisille, jotta se saa myös maitoa, eikä tapahdu enää yhtäkään kuolemaa. Ne kaksi ottivat jo niin koville, etten halua kokea sitä enää..

Elikkä tällä hetkellä pentulaatikossa ryömii kaksi urosta ja kolme narttua.

Tähän loppuun on pakko sanoa, että Netalla on kyllä maailman paras kasvattaja! Saara on tukenut ja auttanut mua aina, jos on ollut jokin hätä. Ja nyt varsinkin kaipaan tukea ja neuvoja.
Saaralle isot kiitokset!

Plussapallo ja hammastikku

Pieni tovi vierähtänyt viime päivityksestä, valitettavasti, aika vaan ei tunnu riittävän mihinkään. No mutta kuitenkin meidän tytöt ovat saaneet uudet lempinimet plussapallo ja hammastikku. Ja että miksikö? Ani on oma solakka itsensä, kun Netta taas näyttää sen rinnalla ihan

pyörivältä pallolta. Kyllähän sitä mahaa alkaa jo olemaan kun viimeistä tiineysviikkoa edetään, ensi viikolla pitäisi sitten synnytys tapahtua, jännittää ihan pirusti! 

Viimeksi kerroin siitä kuinka kävimme ultrassa, jossa silloin näkyi viisi palleroa. Toki sekin oli osviittaa antava, mutta nyt kävimme torstaina röntgenissä jossa näkyi kahdeksan pennun luurangot. Voitteko uskoa kahdeksan?! 

Nooh ei sen puoleen parempi se on tietää kuinka monta sieltä todellisuudessa on tulossa, jotta osataan varautua odottamaan, eikä jätetä Nettaa yksin vauvojen kanssa, vaikka synnytys olisikin vielä käynnissä. Pyörryttää jo ajatuskin, se on sekä mulle, että Netalle ensimmäinen synnytys. Tosin minä toimin kätilönä ja henkisenä tukena Netalle :)

Meillä on arjet sujuneet hyvin, Netta on oma pirteä itsensä ja Ani normaali mummoilija. Ja hyvä kun muistinkin Ani täytti eilen huimat 5 vuotta! Onnea murulle!

Harmillisesti se päivä meni ihan plörinäksi monen asian vuoksi, joten Anin synttäreitä ei juhlittu millään lailla, edes kakkua en kerinnyt neidille väsäämään. Mahtoiko Ania edes kiinnostaa, hirveästi se sai rapsutuksia ja haleja, korvikkeeksi kenties? 

Netan kanssa ollaan käyty kevyillä lenkeillä, en viitsi enää rasittaa sitä, toki se itse painaisi kuin höyryveturi menemään, mutta pakko vähän himmata. Kun pääsemme kotiin, se nukkuukin sitten suurimman osan ajasta. Mahtaako se jo aavistella tulevaa? 

Anikin lähtee sitten ensi viikolla äidille hoitoon, en viitsi sitä pitää kotona kun Netta on synnyttänyt, ettei vahingossakaan tapahtu mitään - pahaa. Kasvattaja kurssilla kun mainittiin että jos taloudessa on uros ja narttu, uros voi olla kotona pentujen synnyttyä, koska se väistää kyllä. Mutta kaksi narttua ja toisella pennut, ei välttämättä ole mikään hyvä yhdistelmä. Siitä voi syntyä tappelu. Toki voisin pitää Anin kotona ja jakaa kämpän kahteen osaan, mutta Anin ja Netan hermoja ajatellen, olen päätynyt siihen että Ani menee hoitoon. Neiti palaa kotiin sitten kun pennut ovat siinä 4-5 viikon ikäisiä, ehkä jo aikaisemmin käydään tekemässä tuttavuutta. Mutta sekin vielä harkinnan alaisena. Kuulostan jo omastakin mielestä ylisuojelevalta, mutta haluan kaiken menevän hyvin ja ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan. Ani kun on Ani, eikä mikään yliystävällinen toisille koirille, mutta ei mikään pahakaan. Se on vain Ani. 

En vieläkään ole ihan täysin perillä että Netta tosiaan synnyttää ensi viikolla, olen sekaisin koska monta asiaa mielessä ja paljon töitä, ei paras yhdistelmä tällä hetkellä, mutta pakko sitä rahaa on olla kun pentuja talouteen tulee. Ihan selvä fakta, koska eivät ne pennut mitään voittoa mulle tuo, siltä se ehkä tuntuu kun saan pennuista rahat käteen. Kuitenkin kun siitä summasta miinusta kaikki mahdolliset kulut, niin asia on aikalailla plus miinus nolla, ehkä hieman voittoa, mutta ei mitään järjettömää summaa. 

Netta 56 vuorokautta astutuksesta, pallomaha<3

Vettä sataa, mutta se ei mieltä synkistä

Tänään on aamusta alkaen satanut vettä, hyvä asia toisaalta, pääsee eroon noista viimeisistäkin lumen rippeistä. Mutta sitten taas se potuttaa enemmän kuin tarpeeksi, pihat ui, kurakeliä, tytöt eivät viihdy ulkona ja eikä itsekkään pahemmin tuolla ulkona viitsi pihaa siivota. Kuitenkin se ei mieltä synkistä niin kuin yleensä, meinaan Netan tiineys on jo hyvällä mallilla, astutuksesta on nyt 43 vuorokautta. Maha pullottaa ja ruokahalua on ennallaan, toki aavistuksen väsyneempi neiti meillä kotona kuin yleensä. Nyt niitä "mummeleita" on kahden edestä, Ani on harrastanut tätä makoilua pennusta saakka, joten sille se on tuttua puuhaa, kun taas meidän duracelpupu-Netta nyt ottaa todella lunkista ja lepäilee suurimman osan ajasta.

Tässä kuvaa Netasta ja sen pullottavasta masusta, kuvakulma ei paras mahdollinen. Neiti ei millään suostunut seisomaan ja yksin yritin kuvata, joten tämä oli hätäisistä kuvista parhain, joten saa kelvata. Mutta siinä näkyy selvästi nisien turvonneisuus, sekä alavatsan laskeutuminen. Livenä tämä kaikki on helpommin havaittavissa. 

Netalle vaihdettiin pikkuhiljaa ruokaa J&V:n kanasta tuohon J&V:n penturuokaan, se on mennyt hyvin kaupaksi. Tämän johdosta Ani alkoi nirsoilemaan, koska ei saa samaa ruokaa, salakavalasti yrittää aina päästä Netan kipolle syömään, joten istuskelen aina keittiössä tyttöjen syödessä. Eihän siitä Anille varsinaisesti haittaa olisi, mutta en viitsi sille syöttää penturuokaa, koska se ei sitä tarvitse. 

Netan ruoka, Jahti&Vahti penturuoka

Anin ruoka, Jahti&Vahdin kana-ruoka

Viikko on sujunut rauhallisissa tunnelmissa, Netan kanssa otettu jo hieman kevyemmin. En halua sitä rasittaa, vaikka vielä se kyllä liikkuisi mielellään. Mutta otetaan varovaisesti, nousee muuten stressitaso liikaa, mikä alkaa sitten vaikuttamaan Nettaa. Se peilaa hirveästi omia mielialojani, jos olen hermostunut sekin on, jos olen iloinen se on leikkisä ja pirteä, jos olen surullinen se tulee viereen makoilemaan ja on erittäin tarkkaavainen ja seuraa mua tiukasti. On se hienoa, että joku seuraa tekemisiäni, joten pitää olla rauhallinen ja mieli avoimena, eikä nostaa stressiatasoa yhtään. Harmillisesti pitkät työvuorot ja saikkujen paikkaaminen alkavat nostamaan stressiä, en kuitenkaan mikään robotti ole, mikä jaksaisi ympärivuorokauden painaa töitä. Huh huh, no kuitenkin tänään otin kuvia tytöistä, sekä kisusta, Harjoittelin kameran käyttöä pitkän tauon jälkeen, näin talvisin tulee kuvattua hirveän vähän, mikä on harmi, koska koko kevät menee taas siihen asetusten hakemiseen ja tutustumiseen. Ja kesänlopussa osaan taas kameran ulkoa ja tiedän heti mitkä asetukset pitää laittaa missäkin kohtaa, mutta tänään meinasi palaa käämit noihin nappuloiden säätämiseen ja harjoituskuvien napsimiseen. Onneksi ihan kelpokuvia sain tuossa lopussa, joten esittelen niistä pari. Enjoy!

Päivittelyä ja iloisia uutisia!

Mä en tosiaankaan ymmärrä miksi en kerkeä raapustelemaan tänne blogiin mitään tekstiä? Käyn kyllä monesti tsekkaamassa ja yritän kirjoittaa, mutta sitten taas lähden tekemään jotain muuta - mikä ei varmaankaan ole mitään erityisen tärkeää. Hohhoijaa!

Nyt yritän pitää tiuhempaa päivittelyä, koska mulla on erittäin iloisia uutisia tiedossa. Netta saa vauvoja! Wuhuu! Se on nyt todistettu ja ultrassa käytiin viime viikon alussa. Vieressä näkyy kuva, jossa yksi pieni pennelin kuva komeilee. Olen vieläkin ihan shokissa, enkä voi käsittää, että nyt meille syntyy ihan oikeasti niitä pentuja! Tätä ollaan odotettu liian kauan ja viimeinkin tämä kaikki tapahtuu, aah mikä helpotus.

Parisen kappaletta on pentu kyselyitä tullut s-postiin, mikä on hyvä uutinen. Meillä on ihan virallinen pentuilmoitus Pinserit RY:n sivuilla, joten siellä vierailleet rodusta kiinnostuneet ja pentua harkitsevat voivat lähettää s-postia. Olen todella tyytyväinen!

Yritän ensi viikolla tulla raapustelemaan vähän enemmän tästä asiasta, sekä kertoa muutenkin tyttöjen kuulumisia kuvien kera!