Tämä päivittely...

... on mulle aika hidasta puuhaa :D Välillä olis kirjoittettavaa, mutta siltikään en saa aikaiseksi tulla kirjoittamaan. Vietän nykyään niin vähän aikaa koneella, että huh huh, ehkä parempi niin, koska toisinaan tai ainakin ennen olin koneella NIIIN paljon. Mutta palataanpa asiaan;

Meidän Netta kävi lonkkakuvauksissa ja sieltä tuli oikein hyvä tulos A/A -lonkat. Että olin onnesta soikea! Jännitti ihan hirmuisesti, neito kun ei meinannut nukahtaa lääkärissä, kaksi nukutuspiikkiä jouduttiin antamaan, mutta siltikin Netta oli tulossa perässämme ulos huoneesta. Sitten se siellä vähän heilui ja kuulin vaan kun hoitaja sanoi, että tulokset voi mennä pilalle kun koira ei rauhotu. Ihan tyypillinen Netta, siitä on niin tullut mun seuraaja, ettei se päästä mua hetkeksikään silmistään. Okei jos metsään mennään, niin sitten mä olen ilmaa :D

Sekä me saatiin vihdoin ja viimein uusi sänky, aah että se on hyvä nukkua, minkä tytöt myös huomasivat, joten heti kun me poistumme sängyltä, sen on vallannut musta ja ruskea möhkäle, kuten viereisestä kuvasta näkyy :D
Sänky on huomattavasti korkeampi kuin vanha sänkymme, joten Ani meinasi aluksi hypätä  sänkyä päin, en tiedä mitä se mahtoi ajatella ja onko se edes mahdollista? Mutta sit se vaan nojasi sänkyä vasten ja otti uuden vauhdin ja ponkaisi korkeuksiin.
Netta nyt menee joka paikkaan suurella ilmavaralla, joten uuden sängyn korkeus ei tuottanut ongelmia, vaan ketterästi kuin gaselli neiti ponkaisi ja kävi samantien MUN tyynyjen päälle makuulle :D
Onneksi ne eivät yöllä enää yritä sängylle, vaan mieluummin valtaavat sohvan. Itse en tykkää yhtään nukkua koirien kanssa, kyllä sitä nyt välillä, mutta mieluusti ei. Ani on sellainen takiainen, että ei pysty yöllä vaihtamaan asentoa kun neiti on heti seläntakana millinpäässä. Ahdistavaa! Yleensä tungen Anin jalkopäähän, jos siis tytöt ovat sängyllä, näin on enemmän tilaa tehdä muutakin kuin kyhnöttää yhdessä asennossa. Netta nyt on nyhvöttää siellä mihin vaan vaan mahtuu :D Useimmiten huonossa paikassa, mutta se on helpompi siirtää kuin Ani, joka hangoittelee vastaan sen minkä pystyy!

Sitten ollaan käyty treffaamassa pinsumiehiä, kuten yleensä :D Siitä on vain kehittynyt tapa, joskus se voi vähän siirtyä, kun työt painavat ikävästi myös noille viikonlopuille, mutta kesällä sitä on sitten helpompi myös illalla nähdä, kun näkeekin jotain. Sunnuntai on yleensä se meidän treffi päivä, mutta kyllä sitä on tullut viikollakin nähtyä, miten vain aikataulut antavat periksi.
Viimeksi kun kävimme kylässä oli meno kyllä sen mukaista, jopa sohvaperuna Ani sai vipinää noihin kintuihinsa ja sitten paineltiin pää viidentenä jalkana. On sitä menoa hauska katsella! :D Eipä siellä muuten mitään erikoista ole sattunut, sitä perus pinserihepuleita ja vähän lusmuilua jokainen omalla tahollaan.

Vähän kuiskuttelua. Yatzi vasemmalla ja Ani oikealla. Mitähän sitä supateltiin?

Tuossa parisen päivää sitten työkaverini Jenniina kävi heidän rotikka pentunsa kanssa meillä kylässä, Ani ja Netta olivat aluksi aitauksessa, koska pieni rotikka Cindy on hyvin arka uusien koirien kanssa. Mutta pikku hiljaa uteliaisuus vei voiton ja Cindy meni moikkaamaan tyttöjäni aidalle. Aluksi otin Anin aitauksesa ulos, koska se on kuitenkin hieman rauhallisempi, vaikkakin välillä hieman, ei nyt arvaamaton, mutta sellainen hiljainen vaanija. Se tapaaminen meni hyvin, Ani leikki pienen Cindyn kanssa ihan innoissaan. Voitteko kuvitelle? Ani joka yleenäs mieluummin karttaa uusia tuttavuuksia pitkän aikaa, ennen kuin edes vähän touhuaa tuttavuuksien kanssa. Sitten päästin Netan aitauksesta ulos. Se nopeasti vain nuuhkaisi Cindya ja sitten jäi lähelleni seisomaan. Pieni Cindy kiinnostui Netasta ihan hirmuisesti, nuuhki sen jalkoja ja yllytti Nettaa leikkiin ja onnistui monen yrityksen jälkeen. Netta rupesi leikkimään ja se meno oli aika rajua, sitten jopa Ani lähti leikkiin mukaan, mutta puutuin siihen sen verran, ettei pienokainen saisi kauheasti köniinsä.

Se tapaaminen sujui hyvin, jäi kaikille osapuolille hyvä mieli, eikä mitään vahinkoja sattunut kenellekkään :)

Tuollaista eilen, tämmöistä tänään, millaista huomenna?

Eilen meillä kävi kylässä työkaverini Jenniina koiransa Justuksen kanssa. Justus on sekarotuinen kohta puoliin vuoden ikäinen uroskoira, rotuina siitä löytyy; kleinspitz ja norwichinterrieri. Näyttääkö poika siltä? Hmm, eipä oikeastaan, ainakaan mun mielestä ja mitä mieheni Tero tähän sanoo, että Justuksen isä on nylpyttäny ilvestä. Tähän ei voi muuta kuin nauraa! Onhan se hauskan näköinen ja siis oikeasti ihan älyttömän söpö, sekoan aina kun nään sen.
Hauskaa on myös kun sille sanoo moi ja nostaa oman käden ylös niin Justus moikkaa, kuten viereisessä kuvassa näkyy. Söpis poika!

Tytöt ovat pojalle suhteellisen kilttejä Justukselle, välillä ne vähän irvistelevät ja leikkivät maailman valtiattaria, mutta muuten on mennyt tapaamiset hyvin. Ani jopa alkoi leikkimään Justuksen kanssa, mikä on aika ihmeellistä, kun kyse on Anista, joka on todella tarkka kavereistaan. Ihme nirppis!

Justusta täytyy aina hieman pitää silmällä kun se on meillä, se haluaa aina merkata kulmat ja joskus jopa kenkäni. Tiedä sitten tekeekö tuo tyttöjen ihanainen tuoksu sen merkkaus innon, vai mikä mahtaa olla? Ainakin veljelleni, jolla on kaksi kääpiöpinseriä, oli joku hänelle sanonut että kun on pieni koira, niin sen tarvitsee merkata, koska alue on liian iso vahdittavaksi katseella. Mutta en tiedä, omat koirani kun eivät merkkaile.

Justuksen takapuoli, näytti niin hauskalta, joltain ihme karvapallolta :D

Tänään kävin äidin kanssa lenkillä, tietenkin pikku tyttöset olivat mukana, kuten aina kun lähden lenkkeilemään. Nooh kuitenkin tuohon "asiaan", otin tytöistä hieman seisonta kuvia - älkää naurako - eivät olleet kovin edustavia, kun tyttöjen tarvitsee seisoa ihme kippurassa. Mutta sentään jotain sain aikaiseksi. Pitää kerran harjoitella tulevia näyttelyitä varten, ainakin tuohon kesää varten, mutta katsellaan jos vielä pääsisi jonnekkin muualle piipahtamaan.

Noiden kuvien jälkeen pitääkin heti sanoa, että harjoitusta tarvitaan ja rutkasti, mutta meillä on aikaa. Anilla oli enemmän vaikeuksia tuon seisonnan kanssa, mutta sanotaan ettei tuolla Netalla mennyt melkein yhtään sen paremmin. Jos käyttää makupalaa, tytöt ovat ihme asennoissa, tai lyllertävät namin perässä ja istahtavat, joten kokeilin ilman namia ja namilla, mutta sanotaan että kuvat ovat namin kanssa otettuja, hyviä tilanne kuvia :D

Jos on ilman namia, tytöt tekevät ihan jotain muuta ja ovat kaula mutkalla ja selkä köyryssä. Huoh... Mutta harjoitusta ja harjoitusta, joten eiköhän tuossa joskus saada hyvää seisontaakin aikaiseksi.

Sitten kuvailin tyttöjä ihan muuten vain, pikkuset olivat tänään poseeraus tuulella, joten kuvat onnistuivat suhteellisen hyvin. Nameilla saa paljon katseesen sitä säihkettä, ainakin meidän Anilla, jopa nuo kopterikorvat saadaan pystyyn. Muutenhan Ani on kuvissa aina korvaton, ihme avaruusolio Sputnik, joten pakko yrittää kaikin keinoin saada sen korvat myös kuviin! Joten vihdoin ja viimein onnistuin, joten kuvissa nähdään myös Anin ihanat korvat, jotka sojottavat joka suuntaan. Söpö tuo meidän ruskea neitomme on, oli sillä korvat täydellisen lurpat tai tuollaiset kopterikorvat kuten sillä on nyt, niin aina meidän neitimme on suloisuuden huippu.

Pientä päivittelyä.... ja kuulumisia muutenkin.....

Noniin tytöille olen ostanut - jälleen - uuden pedin, vanhan saivat sen verran huonoon kuntoon ja rikki, että oli pakko ostaa uusi ja isompi peti. Onhan tuo iso peti noille iso ahterisille tytöille paljon parempi, olisiko se ollut kooltaan 120x80cm, joten kyllä nyt mahtuvat nukkumaan vierekkäin tai hieman väljemmin, eipä toinen sitten aina tipahda lattialle. Mutta silti änkevät itsensä aivan kiinni toisiinsa, voi kuinka söpöä :)

Tyttöjen peti sijaitsee olohuoneen pienessä nurkassa, josta näkee heti keittiöön, joten tytöt ovat aina ajan tasalla keittiön puuhista ja  näkevät välittömästi, jos heidän kippoihinsa heittää ruokaa. Oma sänkymme on heti tyttöjen petiä vastapäätä, koska yläkerta ei ole vieläkään valmistunut, mutta kaikki aikanaan, ehkäpä tuossa kesällä sitten vaihdamma yläkertaan nukkumaan, jonne isä on luvannut rakentaa tytöille pienen majapaikan. Mutta katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :)
Toki tytöt livahtavat aina öisin nukkumaan sohvalle, en tiedä siihen mitään erityistä syytä, ehkä se on parempi paikka tai sitten on kivempi nukkua korkeammalla, tai sitten lähempänä meitä. Onhan sohva heti sänkymme vieressä.

Tässä vielä lähikuvaa tyttöjen pedistä. Eikös olekkin hieno?

Tänään kävin tuossa aamusti Sannin tykönä moikkaamassa pitkästä aikaa pinseri-miehiä. Tytöt olivat ihan täpinöissään ja se kauhea kiljuminen alkoi heti, kun käännyimme Sannin luokse johtavalle tielle. Voitte vaan uskoa paljonko korviani särki, se oli niin kimeää, että pelkäsin auton lasien hajoavan!

Kun sitten pääsimme pihaan asti, päästin koirat autosta ulos ja menin avaamaan portin, josta epäonnekseni irtosi yksi lankku, niin Netta livahti siitä olemattomasta raosta aitojen sisäpuolelle ja kirmasi pitkin pihaan kimeästi vinkuen. Ani juoksi välittömästi Sannin kotiovelle odottamaan miehiä :D

Kun sitten kaikki neljä pinsua touhusivat ulkona, niin en meinannut kameran kanssa pysyä vauhdissa mukana, niin lujaa vipelleltiin vähän tuonne ja sitten taas tuonne. Mutta jokusen otoksen sain otettua, eivät kovinkaan edustavia, mutta käyttökelpoisia.

 En tiedä mitä sanoa............

 Ani hurjana irvistyksineen!

 Kaunis Netta<3

 Tähtisimmu Noppa, Netan mies<3

Menin sitten hetkeksi tyttöjen kanssa Sannin luokse sisälle, jossa koirat sitten vielä hetken riehuivat keskenään, tai sanotaanko että Ani ja Yatzi riehuivat keskenään. Netta mäyssytteli tyytyväisenä possunkorvaa ja Noppa käveli edestakaisin vinkuen. Kai se olisi halunnut esitellä rakkaalleen kämppäänsä, mutta meidän Nettaa ei kiinnostanut. Netta esittää vaikeasti tavoiteltavaa!

Sitten kun Ani ja Yatzi olivat leikkinsä leikkineet, lähti tyttö pienelle tutkimus retkelle ja päätyi loppujen lopuksi Sannin miehen Jarkon viereen säkkituoliin. Voi sehän oli meidän Animme unelma paikka, aivan kuin pilvilinnoissa olisi kellunut. Jarkko sitten sanoikin, että meidän tarvitsee ostaa Anille nyt sitten säkkituoli kotiin. Mutta katsellaan sitten kunhan saadaan kämppä ensin järjestykseen ja tavarat omiin huoneisiin.

Tässä Ani löhöilee säkkituolissa :)

Kun tulimme Sannin tyköä kotiin, tytöt olivat aivan poikki katki puhki ja kävivät välittömästi nukkumaan sohvalle. Itse kerran olin heidän rakkaan petinsä heittänyt ulos tuulettumaan, kun imuroin lattioita ja muutenkin järjestelin paikkoja. Täytyy kämppäkin välillä saada hyvään kuntoon :)

Tässä vielä pari kuvaa kun tytöt jaksoivat hetken poseerata kameralle.

Pinseritreffeillä

Tänään käytiin taas moikkaamassa ystäväni Sannin pinseripoikia, pakkasta oli mukavasti -10°C, aurinko paistoi, eikä tuullut yhtään, mahtava päivä kaiken kaikkiaan! Tytöt olivat ihan täpinöissään kun sanoi Noppa ja Yatzi, ne tiesivät heti että miehiä mennään moikkaamaan.
Anille puin takin päälle, koska neiti useimmiten vain seisoskelee, semmoinen tylsimys kun on, ainakin useimmiten :D Netta sai takin päälleen vasta Sannin tykönä kun ostin Sannin vanhan Hurtta-takin, se sopi tytölle oikein hyvin, mutta vielä parempi se on Anin päällä, koska takki on kokoa 40cm ja jää hieman lyhyeksi Netalle, joka on rungoltaan Ania hieman pidempi. Netalle sopii paremmin 45cm puku :)

Pinsupojilla oli päällään hupparit,  jotka olivat ihan sikahienoja. Voi kun "jaksaisi" kans tytöille ostaa semmoiset, ne olivat niin kivan näköiset. Mutta katsotaan katsotaan :)

Tässä vielä (Netasta enimmäkseen) kuvia

 Yatzi-poika :)

 Noppa, Netan mies :)

 Joulupukki-Noppa

 Vain pojat pitivät hauskaa keskenään :D

Netta ja uusi hurtan mantteli :)