Pinserimiehiä tapaamassa

Käytiin Teron kanssa tänään moikkaamassa ystäväni Sannin pinseri-uroksia. Tapaamisesta oli puhuttu jo pitkän pitkän aikaa, mutta nyt vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi tavata :)
Me mentiin Sannin ja Jarkon luokse, koska heillä on pihassa aidat, eihän sitä muuten olisi tiennyt minne koirat olisivat karanneet kun ensimmäistä kertaa tapasivat. Yhdessä tämä voima nelikko olisi voinut keksiä vaikka mitä konnan koukkuja meidän päämme menoksi!

Odotin kyllä että meidän Animme olisi ollut se hiljainen hissukka, joka irvistelee ja kiukuttelee, mutta ei, neiti paineli pää viidentenä jalkana pinseriurosten Nopan ja Yatzin kanssa ympäri pihaa. Mutta Netta enimmäkseen kyhnötti Teron jaloissa. Toki se leikki hieman Yatzin kanssa, joka on muuten oikein suloinen pinserin pentu :) Eikö olekkin totta?
Netta ei niinkään välittänyt Nopasta, mutta Yatzi oli neidin mieleen, lieneekö kiinnostunut nuoremmista janttereista? :D Ani nyt touhusi kaikkien kanssa, mutta enimmäkseen Nopan kanssa.

Siinä taisi vierähtää tunti jos toinen kun nauroimme ja katselimme koirien touhuja, sekä tietenkin puhuimme kaikesta mahdollisesta :)
Sovittiin jopa että tavattaisiin vielä uudelleen, mutta varmaankin kun Anin juoksut ovat ohi, ettei Noppa pääse tekemään vahinkoa :) Ei siinä muuten olisi mitään, mutta pentujen sukusiitosprosentti olisi lähemmäs 7, joten pidetään pikku Ani-Nopat poissa tulevaisuudesta...

Eipä tässä oikein muuta, joten nauttikaa nyt ihanista (ja hieman epäselvistä) kuvista :)

Yatzi-pentu :)

 Noppa-poika :)

Tytöille uusi peti

Viimeinkin sain aikaiseksi tilata tytöille uuden pedin, oli se vanha jo niin elämäänsä nähnyt ja kaikki vanut olivat menettäneet tehonsa tyttöjen painon alla, heh. Eilen se sitten saapui postiin, josta noudin sen heti aamu tuimaan. Hyvä kun edes kerkesin sen lattialle laittamaan, niin johan meidän Ani valtasi paikan ja eikä siitä noussut hetkeen pois. Johtuukohan siitä, että tässä pedissä on kivat reunat ja karvasisus? Yllä olevassa kuvassa siis uusi kiva peti :)
Eikä ollut edes pahan hintainen peti, vain vaivaiset 22€ + postikulut (ja yks t-paita). Mutta vanhasta pedista pulitimme silloin Mustissa ja Mirrissä 90€. Joten hinta eroa on rutkasti! Uusi peti on parisen senttiä kapeampi, mutta hyvin tyttöset siihen vierekkäin mahtuvat. Ajattelin kyllä vanhankin pedin säästää, ostaa sinne lisää vanua ja ehostaa sen kulunutta ulkokuorta itse.

Ennen uuden pedin saapumista, tytöt  olivat yöllä vallanneet joko sohvat, nojatuolin tai sängyspäässä lattialla olevan päiväpeitteen. Sain viimeinkin napattua kuvan, kun ne niin tyytyväisinä nukkuvat päiväpeitteellä :D Netta ainakin ottaa niiiiiiiiiiin rennosti!

Eilen äiti tuli kyläilemään veljeni kahden koiran kanssa, kun ne hänellä ovat nyt pari päivää hoidossa. Pikku kääpiöpinserit toivat taas kunnolla vipinää ja vilskettä tänne metsän keskelle :D Naapurit naureskelivat kun kävimme pikku lenkillä, että ovatko toiset koirat pesussa kutistuneet, kun muuten ovat niin samanlaisia. Nooh, ei ne nyt niin samanlaisia, väritykseltään joo, mutta kääppäreillä on pystyt korvat :) Eipä tässä muuta, vieläkään, mutta parisen kuvaa vielä tähän loppuun...

Pikku Cora -tyttö :)

Amigo -poika :)

Lähdön päivä koittaa

Noniin huomenna sitten pikku Kaapo palaa emäntänsä luokse. Ikävä tuota karvapalloa tulee, mutta Ani huokaisee helpotuksesta, pääsee riiviöstä eroon :D Kyllä se kaksi viikkoa sitten menikin hujauksessa ohi, aivan kuin Kaapo olisi meidän, siihen on jo niin tottunut, mutta ikävä myöntää ettei ole ihan mun tyyppinen koira... Aaah, ehkäpä sitä itsekkin kaipaa jo "rauhaa", omien tyttöjen aikuismaisuuteen (hahahha) on jo niin tottunut :)

Mitähän Kaapo ajattelee, kun tämmöisestä omakotitalon villistä vapaudesta joutuu takaisin kerrostalo elämän rajoittavaan elämään?
Ehkäpä ei oikein mitään, mutta tuo poika kun oikein mielellään olisi ulkona siitä asti kun töistä pääsen iltamyöhään, hyvä että sen edes sisälle saa :D

Eipä tässä oikein muuta kerrottavaa, enkä viitsisi jaaritella mitään turhuuksia, joten lopuksi vielä kuvia :)

Onpas viime päivityksestä aikaa...

...että oikein hävettää! Ihan aluksi kun yritin tulla kertomaan meidän kuulumisiamme, niin en päässyt blogiin, ilmoitti heti ettei sivusto toimi, wtf? No ei sen puoleen, eipä mulla mitään kummempia ole nytkään kerrottavana :) Välillä vaan pitää tulla kirjoittelemaan, ettei ihan kokonaan unohdu!

Tytöille kuuluu oikein hyvää, Netan tassu parantui kokonaan ja erittäin nopeasti. Pieni 'arpi' siinä näkyy kun oikein kunnolla katsoo, mutta muuten se on ennallaan.

Täällä perämettässä kun näitä kaiken maailman hyttysiä ja muita ötököitä, piti Netalle ostaa sellainen hyttys +muut hyönteiset -panta, syystä että se oli aina syöty ja ihan piukassa pieniä patteja, mutta pannan myötä ovat nämäkin hävinneet. Toki aina välillä hyttyset iskevät, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen pannan tuloa :) Ani ei sellaista tarvitse, koska sen päällä eivät hyttyset ole, mikähän siinäkin sitten on?

Meillä on nyt hoidossa ystäväni 4 kuukautta vanha oleva suomenlapinkoira uros Kaapo. Se on oikein söpö karvapallo :) Se on luojan kiitos suhteellisen sisäsiisti nuoreksi koiraksi, ja jos yöllä sille tulee hätä se menee lehdelle, mikä helpotus. Tulee hienosti luokse ja on oikein kiva kaveri tuolle meidän Nepparille :) Sohvaperuna-Ania kun ei leikkimään pahemmin saa, välillä se innostuu, mutta se on hyvin harvinaista. Tulee hienosti luokse, vaikka olen koiralle täysin vieras ihminen.
Ollaan paljon touhuttu pennun kanssa ja tietenkin omien koiriemme kanssa, jotta pikkuinen ei sitten tekisi päivän aikana tuhojaan, sillä kun on omistajan mukaan ollut tapana. Ilokseni kerron, että meillä se ei ole tehnyt mitään, mikä johtuu siitä että Kaapo on paljon ulkona tyttöjen kanssa :D Yöt se nukkuu hienosti keittiössä, ei vingu eikä muutakaan touhua. Tämä kaikki on yhtä suurta plussaa, koska omat koirat ovan sen verran vanhoja jo ja olen niiden kanssa elämiseen jo tottunut.

Mitäs muuta vielä kertoisin? Käytiin juhannuksena Kankaanpäässä mökillä, missä myös olivat tätini vanha koira Diiva, sekä serkkujeni sekarotuinen ikiliikkuja Topi. Ani innostui nuoresta miehestä hyvin paljon ja leikki jopa tämän kanssa, kun taas meidän Nettaamme moinen tyrkky mies ei innostanut, mikä taisi johtua, että neidillä oli juuri juoksut alkaneet.
Mökillä Netta hyppäsi lauturilta uimaan kun se näki kepin lilluvan vedessä. Olimme ihan ihmeissämme! Tätä ei ole ennen tapahtunut, vaikka Netta vettä rakastaakin :)
Yyterin rannoille emme koirien kanssa ole vielä uskaltautuneet, mikä johtuu siitä että se vesi on ihan jäätävää! Kävimme äidin kanssa Herrojenpäivillä "uimassa", siellä ei edes pystynyt olemaan se oli kylmää! Ehkä tässä joku päivä sinnekkin menemme, mutta odotellaan vielä :)

Aina sattuu ja tapahtuu...

Noniin, taas on tapahtunut kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Ja olen saanut hävetä itseäni :D No se ei ole uutta!

Meillä on käynyt ahkerasti kylässä naapurin kultainennoutaja Remu, siis ihan yksinään, eivätkä koiran omistajat taida tietää asiasta yhtään mitään. Koira ei pihassamme kauaa viihdy, tai sitten sen omistajat sitä huhuilevat. Nooh, kerron nyt tämän mun "nolon" tapauksen.

Olin menossa laittamassa auton ovia lukkoon tuossa klo 23 tiistai illalla - yöllä, miten vain. Sain juuri naksauttettua ne lukkoon kun vähän matkan päässä räsähti oksia. Pelästyin ja käännyin katsomaan mikä siellä oli ja näin vaan vaalean nelijalkaisen hahmon. Mulle iski väsymys paniikki ja juoksin sisälle kiljuen "Susii!". Paiskasin oven perässäni kiinni ja menin välittömästi ikkunalle katsomaan mikä siellä oli ja voitte vaan arvata, että naapurin kultainennoutajahan se siellä seikkaili. Oli kyllä noloa! Mutta ei sitä paniikissa rupea katsomaan mikä siellä tosissaan oli, olisihan se voinut olla se susi.

Tässä vielä pari kuvaa, mitä sain parisen päivää sitten räpsittyä vierailijastamme :)

 Tässä kuvassa vasemmalta oikealle on: Ani, Remu, vierailija Remu ja Netta.

Sitten vähän ikävämpiin asioihin, meidän Netallamme on tassussa ihan jäätävä haava. Kuten oheinen kuva näyttää (on hieman sumea, mutta toivottavasti näkyy edes hieman). Haava menee anturassa aika pitkälle. Ei mitään hajua mistä on tullut, mutta todennäköisesti on saanut sen torstaina. Perjantaina yhden kurssin jälkeen kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon Netta linkutti ja nosteli tassuaan, nuoli sitä ahkerasti ja oli muutenkin mieluummin makuulla kuin touhuammassa ympäriinsä. Menin tarkistamaan tassun ja järkytyin siitä millainen haava se oli, verta oli hieman karvoissa, mutta muuten haava oli han hyvässä kunnossa. Kävin haalean veden alla huuhtelemassa haavaa ja sen jälkeen laitoin haavan puhdistusainetta. Varmuuden vuoksi laitoin vielä puuvilla sukan tassuun, jotta sinne ei menisi mitään bakteereita.

Koko päivän soittelin ympäriinsä eläinlääkäreille, mutta ketään ei aikonut ottaa meitä vastaan, koska heidän mielestään haava oli tullut sorasta. Olin ihmeissäni, meillä on pihassa hieman soraa ja kiviä, mutta miksei ennen ole mitään tullut? Eikä se edes näytä miltään soran tekemältä, liian syvä ja 'siisti'. Yhdestä paikasta pyydettiin soittamaan päivystävälle, joten tein työtä käskettyä. Sain sieltäkin kieltävän vastauksen, kyseessä kun ei heidän mielestään ole kiireinen tai tärkeä asia. Olin todella hämmästynyt! Sanottiin vain että tarkkaile ja putsaile ahkerasti, pidä haava suljettuna jollain sideharsolla.

Tänään kävin sitten ostamassa apteekista Netalle uutta puhdistusainetta, joka on hieman koira ystävällisempää kuin tuo toinen. Ostin myös uuden sideharson, sekä ihan koirille tarkoitetun sideharson. Myös jotain kuitukangas lappuja. Tavallisesta kaupasta kävin hakemassa pumpulia. Näillä eväillä sitten olen ahkerasti Netan tassua sitonut ja putsaillut, välillä tyttö saa olla ihan vapaalla, ilman tassusuojaa. haavanhan on hyvä hengittää välillä.

Välillä Netta on ilmaissut mielipiteensä repimällä tassusuojansa pois, onhan se omalla tavalla ymmärrettävää. Mutta pelkään että haava tulehtuu. Yritän myös saada Netalle johonkin päin eläinlääkäri aikaa, jotta joku voisi antaa siitä jonkunmoisen lausunnon.

Tässä vielä söpö kuva Netan sidotusta tassusta :)

Pientä kevät fiilistelyä

Käytiin tänään pitkästä aikaa tapiksella koirien kanssa juoksemassa, Anna lähti Remun kanssa mukaan, joten koirakolmikko oli taas vauhdissa! Ani oikeastaan joutui olemaan kiinni koko ajan, sillä on juoksut ja kuulolaite on visusti siellä off-asennossa, joten en viitsi ottaa riskiä että se lähtee omille teilleen. Ani sai flexissä niin paljon vapautta kuin vain halusi, mutta mieluummin neiti loikoili Teron jalkojen juuressa, laiskako? Netta puolestaan otti kaiken ilon irti mitä vain sai vapaana kirmatessa ja tietenkään kepin perässä juoksemista, sitä se neiti tosiaan rakastaa!

Aluksi Netta ja Remu tutkivat ympäristön tarkasti ja meidän neidin hoidellessa tarpeitaan päätti Remu pissata Netan päälle! :D Netan selkä oli ihan pissassa, joten tapiksen jälkeen oli haettava kaupasta koira shamppoota ja pestävä Netta, siinä sivussa tuli pestyä myös Ani.

Oli oikein mukava ilma, lämpöä auton mittarin mukaan oli noin +14°C, hieman tuuli, mutta se ei haitannut. Kivaa oli ja koirista se taisi olla super kivaa, pääsivätpä pois oman pihan ympäristöstä. Tosiaan lenkillä käyn, mutta tarkoitin lähinnä tuota vapautta muualla :D

Tähän lopuksi vielä hieman Netan ja Remun fiilistely kuvia, enjoy!

Rusakko hyökkäys



En ole kuvannut kuvaa itse!


Siis voi herranjumala kuinka paljon tuossa viereisellä pellolla hyppelee rusakoita, aamusta iltaan niitä sinkoilee pellon poikki ja voitte vain uskoa mikä houkutus se on tytöille. Oikein mallikkaasti ovat silti hylänneet jahdin kun olen jyrkästi kieltänyt :) Tässä kohtaa voin olla ylpeä!

Netalla on tosiaan pahempi vietti, mutta se uskoo helpommin kuin Ani. Ani ei puolestaan ole niin viettinen, kai se tietää ettei se niitä kiinni saa ku on muutenkin niin "hidas" ja se ei usko kovin helposti. Mutta silti silmän välttäessä ja rusakon loikkiessa vinhaa kyytiä pellolla, tytöt kyllä pinkaisevat perään.

Kerran näin käydessä tytöt olivat lähes tunnin karkuteillä, olin niin huolissani! Metsään tai pellolle oli turha lähteä perässä oli niin upottavaa, ei auttanut muu kuin huudella pihassa ja odottaa, lopulta ne sitten tulivat takaisin, melkein ryömien. Joko tietäen että olivat tehneet erittäin pahan virheen poistuessaan pihasta tai ollessaan niin läkähtyneitä sellaisen pikakiitäjän perässä juoksemisesta. Kummin vain, jätin asian siihen. Pienet kehut annoin kun tulivat suoraan luokseni, vaikka rehellisesti sanottuna olisi tehnyt mieli motkottaa oikein urakalla! Mutta eihän se enää siinä kohtaan olisi mitään auttanut.

Välillä tuntuu että noi rusakot oikein jäävät härssylle tohon pellolle, ne eivät poistu metsään, kunhan vain tönöttävät ja hyppelehtivät rauhallisesti siksakkia, kuin odottaen että tytöt alkaisivat niitä jahtaamaan. Onko niille kenties pakkomiellä näyttää tytöille kuinka vikkeliä ne ovat?

Pellolla saattaa parhaasa tapauksessa olla samaan aikaan neljäkin rusakkoa, mielestäni aika paljon, kun tavallisesti olen nähnyt yhdellä kertaa vain kaksi. Nooh ehkäpä tuolla keskustan tuntumassa niitä ei vain näy paljoa yhdessä kohtaa, onhan ruokailutilatkin paljon pienemmät verrattuna tähän "maalaismaisemaan" :D

Jos rusakoista tuntuu että olemme muuttaneet niiden alueelle, onhan Pirkkala ollut piiiiiiitkän aikaa tyhjillään ja nyt meidän mukanamme tänne muutti kaksi verenhimoista pinseriä. Tytöt suojelevat kotiamme henkeen ja vereen, tai sitten se olen minä... Ja rusakot tekevät tälläisiä pelto hyökkäyksiä, että saavat tytöt pois täältä. Selvä, tyhmältä kuullostaa, mutta ei silti kannata sulkea sitä ajatusta pois :D

Voi myrsky ja mylväys!

Nyt rupeaa tosissaan ottamaan pannuun nämä jatkuvat "myrsky" kelit, tuulee niin paljon että saa sormet ristissä toivoa, ettei tytöt ulkona olonsa aikana lennä taivaan tuuliin. Tuuli ujeltaa joka nurkassa, mikä saa tytöt tavattoman usein haukahtamaan ja mut säikähtämään. En tykkää sitten yhtään!
Luntakin satoi eilen, tai räntää mitä lie olikaan. Ja joka paikka ihan täynnä loskaa. Tossa isolla hiekkatiellä käy aura joskus ja joulusin, niin ei todellakaan ole kiva kävellä polvia myöten loskassa (ainakin melkein :D) ja tytöt märkinä ja kylmissään. Tai Netta nyt ei välitä, se tassuttelee tyytyväisenä lammikoiden ylitse ja vähän lumihangissa, mutta Ani tärisee ja nostelee tassujaan, noloako? Eilen

Ulkona on tullut paiskittua hommia, isoimmat lumikasat ollaan äidin ja Teron voimin rahdattu ojiin sulamaan, ettei piha kevään aikana sitten ui. Piha kun ei ihan sitä määrää vettä pysty imemään, minkä läheinen lähde tuuppaa lumien alkaessa kunnolla sulamaan, sekä siihen päälle vielä pihassa sulavat kinokset. Katsotaan jos vähän helpottaisi, kun viime kesänä pihaan kaivettiin noi salaojat ja sadevesiputket, tai mitkä lie :P

Pian alkaa taas yläkerran rakentaminen. Vihdoinkin! Alkaa tämä olohuone-makuuhuone yhdistelmä riittämään, tila tuntuu ahtaalta ja on vieraiden tullessa hieman epäkäytännöllinen, omasta mielestäni siis. Sekä saan vähän järjestellä olohuoneen uuteen uskoon, nyt se on hankalaa, koska  sänky vie kaiken tilan.

Yläkerran makuuhuoneeseen olen suunnitellut tytöille oman sängyn, ne kun silmän välttäessä kellittelevät meidän sängyssä, mistä en tykkää sitten yhtään. Aina kun olen saanut pedin tehtyä, niin hetken kuluttua tytöt ovat myllänneet sen totaalisesti. Niin elikkä tytöille oma sänky, ei mikään iso, mutta sellainen missä neitokaiset mahtuvat yhdessä nukkumaan. Siihen tulee jalat, sekä patja, todennäköisesti ostetaan joku iso koiran peti patjan tilalle :D Isä lupasi sängyn rakentaa. Jos sitten vaikka loppuisi meidän sängyn myllääminen!

Viikonloppuna tuli taas hieman kuvattua koiria kun tehtiin pihalla lumihommia. Silloin tosiaan tuota lunta oli huomattavasti enemmän, mutta kevät aurinko on mukavasti sulatellut lumia pois ja koska pihamme on suurimman osan päivää auringon alaisena niin sitä nopeammin ne sulavat :) Tykkään!

Ani piti pihalla vahtia, että hommat hoidetaan hyvin ja ripeästi.

Netta sai välillä jotain ihme kohtauksia ja veteli ympäri pihaa :D



En tiedä mitä sanoa.......

Viime kerrasta....

....onkin jo hyvä aikaa :( Oikein hävettää!

Mutta en ole kerinnyt oikein oleskelemaan koneella, niin paljon on ollut kaikkea, vai olisiko tämä näitä kuuluisia selityksiä? :D

Hyvin sujuu vieläkin, Ani viihtyy ulkona paremmin kuin hyvin, johtuu varmaan kevät auringosta. Sisälle sen saa lähes pakottaa, mutta hyvin nopeasti se kaipaa takaisin ulos. Netta nyt menee sinne mihin sen pistää, tai minne Ani menee :D
Yritän napata kuvia ja liittää niitä tänne ihailtavaksi..!

Anin lempipaikat köllitellä

Olen varmaan joskus blogissamme maininnut Anin lempipaikat nukkua, mutta vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ottaa jopa valokuvat niistä. Wohoo kahden paikan kuvaaminen kun onkin niin raskasta :D Kuitenkin käytin sitten Ania tehosteena.

Ensimmäisessä kuvassa Ani lekottelee takan lämmössä. Huomatkaa tuo ilme....! Tämä on varmasti Anin suosikki paikka tällä hetkellä, varsinkin silloin kun takassa roihuaa tuli. Siinä on lämmin, ellei jopa kuuma. Mutta eikö pinseri tunnetusti ole lämpimän ystävä? Ainakin meidän tyttömme ovat. Talvella niistä ei aina meinaa päästä eroon kun menee sohvalle rentoutumaan, kyllä kaksi vilukissaa varmasti änkeää syliin.
Pyrin siihen että aina iltaisin lämmitän takan, jotta kämppä pysyisi paremmin lämpimänä. Vaikka eihän tuo kummoinen takka ole, siksi että meillä on tuo sähkölämmitys. Tytöt, tai enemmänkin Ani viihtyy takan edessä iltaisin, eikä niinkään yritä enää syliin änkeä. Netta nyt vaihtelee paikkoja vähän väliä, hetken takan edessä, hetken omassa pedissä, hetken tietokonehuoneen matolla, hetken sohvalla.... Paikkoja löytyy, jopa välillä Netta menee sängyn alle nukkumaan! Netalla kun ei varsinaisesti ole lempipaikkoja, sille käy kaikki :)

Anilla näitä paikkoja on vähemmän, toisena olen kuvannut tietokonehuoneen maton. Se on Anin listoilla selvästi! Jos Ania ei näy takan edessä, niin sen löytää varmasti nukkumasta tietokonehuoneen nukkamatolla. Se on ollut ehdoton suosikki matto heti oston jälkeen.

Kun tytöt yhdessä parkeeraavat matolle nukkumaan, hyvä jos tuota valkoista näkyy ollenkaan. NIIIN leveästi ne kellottelevat!

Onhan tuo matto aika pieni, mutta juuri passeli tuohon huoneeseen. Isompi peittäisi hienot pähkinä lattiat :P

Tietenkin Anin listoille, kuin myös Netan, kuuluu  tuo niiden oma rakas peti. Siinä ovat lisukkeina kolme fleece-huopaa ja kaksi tyynyä. Uskokaa tai älkää, koirat nukkuvat niillä tyynyillä! Mikä näky, pienelle tyynylle ovat koirat ahterinsa ahtaneet. Joskus kun saan kuvan, liitän se varmasti tänne nähtäväksi :D

Ihana ilma!

Mikä ilma, siis aivan mahtava! Aurinko paistaa, pikku kevyt pakkanen ja ihanimmat koirat, voiko parempaa toivoa? Ulkoilimme pari tuntia, tein hieman lumihommia ja tytöt touhusivat ympärilläni, loppu ajasta hain kameran ja heittelin tytöille lumipalloja hankeen. Netta nouti, Ani ei. Jos saisitte kerran arvata mitä Ani teki koko ulkoilun ajan, mikä olisi vastauksenne?

Oma vastaukseni on tämä; "Se istuu terassilla täristen. Kävelee pari askelta ja istuu taas ympärilleen tuijottaen, korvat tiukasti niskassa kiinni."

Ja yleiskatsaus Anista on tämä; "Ulkona ollessa vain istuu, tai vipeltää metsässä, kunnes juoksee taas terasille istumaan. Ei viitsi ottaa sataa kuvaa istuvasta koirasta, josta jokainen kuva on tämän tyyppinen --> korvat tiukasti niskassa, kärsivä ilme. Toisaalta tylsä koira, jos haluaisi ulkona touhuta sen kanssa. Rakastan sitä silti, vaikka Ani onkin sisäkoira."

Netta kirmasi iloisesti, vaikka välillä tuntui ettei tyttö pysty etenemään yli ryntäisiin yltävässä hangessa. Mutta sitkeästi Netta eteni suuntaan jos toiseen, eikä väsähdä pirullakaan. Jos Netan mieltymyksen mukaan heitettäisiin keppiä tai lumipalloja, niin ulkona saisi olla vähintään 24 tuntia! Niin paljon tämä neiti rakastaa noutamista.
Netta on ulkona taas aivan toisenlainen kuin Ani, se vipeltelee ties missä, mutta tulee säännöllisesti tarkastamaan olinpaikkani ja etten vain ole sisälle päässyt livahtamaan ilman sitä. Netta seuraa mua jopa sisälläkin kuin hai laivaa :D
Jos esim Netta on jätetty äitille, siksi että he lähtevät sitten kävellen tänne Pirkkalaan, niin Netta kuulemma vain vinkuu ja ulisee ulko-oven luona. Välillä se saattaa käydä äidin korvan juuressa kiljumassa ja välittömästi ravaa ovelle, eli on todella levoton. Niin paljon se on perääni.

Kun sitten lopulta tulimme sisälle, niin Ani paineli suorintatietä uudelle nojatuolille nukkumaan. Se kääriytyi fleece huovan päälle kerälle, mutta kun tulin sen luokse, se nosti päätään ja tuijotti mua (kuten kuvasta näkyy). En pyytänyt sitä poistumaan tai mitään, nappasin vain kuvan ja vein kameran pois. Hetken päästä myös musta koira oli änkenyt itsensä Anin viereen nukkumaan, tarkennan, Anin päälle nukkumaan. Valitettavasti ei ole kuvaa...

Eilen illalla, kun katsoin yhden videon youtubesta, missä sellainen ruskea dobermanni (<- linkki) tekee erillaisia temppuja, mietein mitä kaikkea omat tyttöni osaavat. Eivät kovinkaan paljoa, mutta tuostakin videosta haluaisin opettaa ainakin nämä: seuraamaan takaperin, ryömimään ja pujottelemaan paikaltaan sekä liikkeestä. Otan nuo ainakin tavoitteeksi. Ehkä ennen kesää on opittu uusia temppuja, toivotaan ainakin!

Anille tosin on vaikeampi opettaa mitään, koska sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Jos herkuilla yritän, se kyllä tekee, erittäin hätäillen ja epäselvästi. Ja Ani ei jaksa ottaa toistoja vastaan kuin vaivaiset 2-4 kappaletta, sitten se kyllästyy ja lähtee menemään.

Netalle on helpompi opettaa herkuilla ja monilla toistoilla, se ei kyllästy niin nopeasti ja on innokas vastaanottamaan uusia asioita. Helpompi koira? Nooh en ehkä sanoisi niinkään, Netta ennakoi aika paljon, tai sitten vihjailen omalla kehollani liikaa. En tiedä, mutta välillä menee meilläkin asiat ihan pipariksi, sitten vain keskeytän tehtävän ja otan uusiksi joka myöhemmin tai seuraavana päivänä.

Netan temput ja käskyt:

istu

maahan

seuraa

sivulle

paikka

kierrä

tassu - toinen

kurre

hyppy

ali (opettelussa)

koske

etsi / hae (Netta kun tottelee kumpaakin)

tee Anille kiusaa

heitetään

odota (opettelussa)

hauku (äiti halusi opettaa, jotta se oppisi haukkumaan käskystä)

nätisti

vapaa
lenkille
ulos
sisälle

ota

jätä

ei

Anin temput ja käskyt:

istu

maahan

seuraa

sivulle

paikka

tassu - toinen

kurre

hyppy

koske

hae

odota

nätisti

vapaa

ota

jätä

ei
lenkille
ulos
sisälle

makkara (tällä saa Anin nopeasti kuulolle xDD  ja kyllä saa myös makkaraa)

Anin lista on hitusen köyhempi, mutta yritetään skarpata. En edes tiedä onko kaikki temput ja käskyt merkitty, en ainakaan saa enää yhtäkään päähäni, toivotaan että kaikki on siinä :)

Aika lentää siivillä...

Siinäpä se taisi tulla, päivät lentävät sellaisella vauhdilla eteenpäin etten millään meinaa perässä pysyä. Tuntuu siltä kun aamulla herää, niin hetken kuluttua on jo ilta. Sinänsä hyvä, ettei ole päivisin kovinkaan tylsää :)

Tyttöjen kanssa vietämme tällä hetkellä "tyttöjen elämää", Teron ollessa armeijassa suorittamassa palvelustaan. Ainoastaan viikonloppuisin päättyy tämä tyttöjen elämämmä, mikä ei haittaa pätkääkään! Omakotitalossa eläminen yksin, ei ole mitään herkkua, tai no tyttöjen kanssa. Olen sinänsä hyvin arka luonteinen, että jokainen räsähdys ja paukahdus saa sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa, mutta pikku hiljaa hyvä tulee, eiks jeah?

Tänään menimme äitini luokse viettämään aikaa, kotona kuppaaminen alkaa jo kyllästyttämään.

Päästyäni ulos tyttöjen kanssa, Ani pinkoi välittömästi tuonne vanhan saunan / puuvaraston luokse, eikä tullut luokse vaikka kuinka huutelin. Kävi vain kurkkailemassa kinosten takaa ja kun kävelin sitä kohti, niin häntä koipien välissä pakoon. Mikähän sitäkin vaivasi? Sitten se haukahti kolme kertaa ja tuli taas korvat pystyssä kurkkaamaan, silloin menin jo kokonaan Anin luokse. Yritti se ohitseni pinkaista pakoon, mutta sain pannasta kiinni.

Netta istui kiltisti auton takaluukussa, ihmetteli varmaan Anin hangoittelua tulla mukaan. Yleensä Ani kun on ensimmäisenä autoon änkeämässä. Äiti epäili syyksi sitä, ettei Ani yksinkertaisesti halunnut lähteä mukaani, koska pelkäsi jäävänsä taas äidin luokse. Ihmettelin suuresti, jos asia tosiaan olisi näin, koska Ani viihtyy äitini luona paremmin kuin hyvin. Mutta muuttaako se asioita, että meidän talomme on puolet lämpeämpi kuin kerrostalokämppä. Ani kun on sellainen lämpimän ystävä, oikea sohvaperuna! Eihän se muuta tee kuin löhöile omassa pedissään tai takan edessä. Ulkona käy ja lenkille lähtee kun pyydän, muuten se vain nukkuu, toki se käy nappaamassa pipanoita mahan täytteeksi ja vettä suun kostukkeeksi. Anin elämä on aika tylsää, se ei edes mielellään leiki.

Netta puolestaan on toinen ääripää, se touhottaa ja on aina mukana tekemisissäni, jopa sen vaivaisen voileivän :D Jopa leikkii yksin ja muiden kanssa, on innokas kaikista asioista mitä vaan pyytää. Syö ihan kunnolla, johtunee varmasta suuremmasta liikunnan ja touhotuksen määrästä.

Mutta mikä neuvoksi? Ania ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, se on ollut tuollainen pennusta asti, herkuilla se kyllä on kuuliainen ja "innostunut" kun pyydän siltä jotain. Netta puolestaan on leluilla, että herkuilla yhtä innostunut.

Moni on ihmetellyt sitä, että ne ovat samaa rotua, mutta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ani on sellainen "mummo-koira", tekee joskus ja jouluisin jotain omasta arjesta poikkeavaa, ei turhia hötkyile. Netta on sellainen hyperaktiivinen koira, joka menee vaikka pitkin seiniä jos muuta tekemistä ei ole, tekee aina kaikkea outoa :D Vaikka ne ovat aivan erilaisia, rakastan kumpaakin aivan yhtä paljon<3 Onneksi eivät ole samanlaisia, tytöt täydentävät toisiaan ja ovat parhaita ystäviä keskenään :)