Anin lempipaikat köllitellä

Olen varmaan joskus blogissamme maininnut Anin lempipaikat nukkua, mutta vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ottaa jopa valokuvat niistä. Wohoo kahden paikan kuvaaminen kun onkin niin raskasta :D Kuitenkin käytin sitten Ania tehosteena.

Ensimmäisessä kuvassa Ani lekottelee takan lämmössä. Huomatkaa tuo ilme....! Tämä on varmasti Anin suosikki paikka tällä hetkellä, varsinkin silloin kun takassa roihuaa tuli. Siinä on lämmin, ellei jopa kuuma. Mutta eikö pinseri tunnetusti ole lämpimän ystävä? Ainakin meidän tyttömme ovat. Talvella niistä ei aina meinaa päästä eroon kun menee sohvalle rentoutumaan, kyllä kaksi vilukissaa varmasti änkeää syliin.
Pyrin siihen että aina iltaisin lämmitän takan, jotta kämppä pysyisi paremmin lämpimänä. Vaikka eihän tuo kummoinen takka ole, siksi että meillä on tuo sähkölämmitys. Tytöt, tai enemmänkin Ani viihtyy takan edessä iltaisin, eikä niinkään yritä enää syliin änkeä. Netta nyt vaihtelee paikkoja vähän väliä, hetken takan edessä, hetken omassa pedissä, hetken tietokonehuoneen matolla, hetken sohvalla.... Paikkoja löytyy, jopa välillä Netta menee sängyn alle nukkumaan! Netalla kun ei varsinaisesti ole lempipaikkoja, sille käy kaikki :)

Anilla näitä paikkoja on vähemmän, toisena olen kuvannut tietokonehuoneen maton. Se on Anin listoilla selvästi! Jos Ania ei näy takan edessä, niin sen löytää varmasti nukkumasta tietokonehuoneen nukkamatolla. Se on ollut ehdoton suosikki matto heti oston jälkeen.

Kun tytöt yhdessä parkeeraavat matolle nukkumaan, hyvä jos tuota valkoista näkyy ollenkaan. NIIIN leveästi ne kellottelevat!

Onhan tuo matto aika pieni, mutta juuri passeli tuohon huoneeseen. Isompi peittäisi hienot pähkinä lattiat :P

Tietenkin Anin listoille, kuin myös Netan, kuuluu  tuo niiden oma rakas peti. Siinä ovat lisukkeina kolme fleece-huopaa ja kaksi tyynyä. Uskokaa tai älkää, koirat nukkuvat niillä tyynyillä! Mikä näky, pienelle tyynylle ovat koirat ahterinsa ahtaneet. Joskus kun saan kuvan, liitän se varmasti tänne nähtäväksi :D

Ihana ilma!

Mikä ilma, siis aivan mahtava! Aurinko paistaa, pikku kevyt pakkanen ja ihanimmat koirat, voiko parempaa toivoa? Ulkoilimme pari tuntia, tein hieman lumihommia ja tytöt touhusivat ympärilläni, loppu ajasta hain kameran ja heittelin tytöille lumipalloja hankeen. Netta nouti, Ani ei. Jos saisitte kerran arvata mitä Ani teki koko ulkoilun ajan, mikä olisi vastauksenne?

Oma vastaukseni on tämä; "Se istuu terassilla täristen. Kävelee pari askelta ja istuu taas ympärilleen tuijottaen, korvat tiukasti niskassa kiinni."

Ja yleiskatsaus Anista on tämä; "Ulkona ollessa vain istuu, tai vipeltää metsässä, kunnes juoksee taas terasille istumaan. Ei viitsi ottaa sataa kuvaa istuvasta koirasta, josta jokainen kuva on tämän tyyppinen --> korvat tiukasti niskassa, kärsivä ilme. Toisaalta tylsä koira, jos haluaisi ulkona touhuta sen kanssa. Rakastan sitä silti, vaikka Ani onkin sisäkoira."

Netta kirmasi iloisesti, vaikka välillä tuntui ettei tyttö pysty etenemään yli ryntäisiin yltävässä hangessa. Mutta sitkeästi Netta eteni suuntaan jos toiseen, eikä väsähdä pirullakaan. Jos Netan mieltymyksen mukaan heitettäisiin keppiä tai lumipalloja, niin ulkona saisi olla vähintään 24 tuntia! Niin paljon tämä neiti rakastaa noutamista.
Netta on ulkona taas aivan toisenlainen kuin Ani, se vipeltelee ties missä, mutta tulee säännöllisesti tarkastamaan olinpaikkani ja etten vain ole sisälle päässyt livahtamaan ilman sitä. Netta seuraa mua jopa sisälläkin kuin hai laivaa :D
Jos esim Netta on jätetty äitille, siksi että he lähtevät sitten kävellen tänne Pirkkalaan, niin Netta kuulemma vain vinkuu ja ulisee ulko-oven luona. Välillä se saattaa käydä äidin korvan juuressa kiljumassa ja välittömästi ravaa ovelle, eli on todella levoton. Niin paljon se on perääni.

Kun sitten lopulta tulimme sisälle, niin Ani paineli suorintatietä uudelle nojatuolille nukkumaan. Se kääriytyi fleece huovan päälle kerälle, mutta kun tulin sen luokse, se nosti päätään ja tuijotti mua (kuten kuvasta näkyy). En pyytänyt sitä poistumaan tai mitään, nappasin vain kuvan ja vein kameran pois. Hetken päästä myös musta koira oli änkenyt itsensä Anin viereen nukkumaan, tarkennan, Anin päälle nukkumaan. Valitettavasti ei ole kuvaa...

Eilen illalla, kun katsoin yhden videon youtubesta, missä sellainen ruskea dobermanni (<- linkki) tekee erillaisia temppuja, mietein mitä kaikkea omat tyttöni osaavat. Eivät kovinkaan paljoa, mutta tuostakin videosta haluaisin opettaa ainakin nämä: seuraamaan takaperin, ryömimään ja pujottelemaan paikaltaan sekä liikkeestä. Otan nuo ainakin tavoitteeksi. Ehkä ennen kesää on opittu uusia temppuja, toivotaan ainakin!

Anille tosin on vaikeampi opettaa mitään, koska sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Jos herkuilla yritän, se kyllä tekee, erittäin hätäillen ja epäselvästi. Ja Ani ei jaksa ottaa toistoja vastaan kuin vaivaiset 2-4 kappaletta, sitten se kyllästyy ja lähtee menemään.

Netalle on helpompi opettaa herkuilla ja monilla toistoilla, se ei kyllästy niin nopeasti ja on innokas vastaanottamaan uusia asioita. Helpompi koira? Nooh en ehkä sanoisi niinkään, Netta ennakoi aika paljon, tai sitten vihjailen omalla kehollani liikaa. En tiedä, mutta välillä menee meilläkin asiat ihan pipariksi, sitten vain keskeytän tehtävän ja otan uusiksi joka myöhemmin tai seuraavana päivänä.

Netan temput ja käskyt:

istu

maahan

seuraa

sivulle

paikka

kierrä

tassu - toinen

kurre

hyppy

ali (opettelussa)

koske

etsi / hae (Netta kun tottelee kumpaakin)

tee Anille kiusaa

heitetään

odota (opettelussa)

hauku (äiti halusi opettaa, jotta se oppisi haukkumaan käskystä)

nätisti

vapaa
lenkille
ulos
sisälle

ota

jätä

ei

Anin temput ja käskyt:

istu

maahan

seuraa

sivulle

paikka

tassu - toinen

kurre

hyppy

koske

hae

odota

nätisti

vapaa

ota

jätä

ei
lenkille
ulos
sisälle

makkara (tällä saa Anin nopeasti kuulolle xDD  ja kyllä saa myös makkaraa)

Anin lista on hitusen köyhempi, mutta yritetään skarpata. En edes tiedä onko kaikki temput ja käskyt merkitty, en ainakaan saa enää yhtäkään päähäni, toivotaan että kaikki on siinä :)

Aika lentää siivillä...

Siinäpä se taisi tulla, päivät lentävät sellaisella vauhdilla eteenpäin etten millään meinaa perässä pysyä. Tuntuu siltä kun aamulla herää, niin hetken kuluttua on jo ilta. Sinänsä hyvä, ettei ole päivisin kovinkaan tylsää :)

Tyttöjen kanssa vietämme tällä hetkellä "tyttöjen elämää", Teron ollessa armeijassa suorittamassa palvelustaan. Ainoastaan viikonloppuisin päättyy tämä tyttöjen elämämmä, mikä ei haittaa pätkääkään! Omakotitalossa eläminen yksin, ei ole mitään herkkua, tai no tyttöjen kanssa. Olen sinänsä hyvin arka luonteinen, että jokainen räsähdys ja paukahdus saa sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa, mutta pikku hiljaa hyvä tulee, eiks jeah?

Tänään menimme äitini luokse viettämään aikaa, kotona kuppaaminen alkaa jo kyllästyttämään.

Päästyäni ulos tyttöjen kanssa, Ani pinkoi välittömästi tuonne vanhan saunan / puuvaraston luokse, eikä tullut luokse vaikka kuinka huutelin. Kävi vain kurkkailemassa kinosten takaa ja kun kävelin sitä kohti, niin häntä koipien välissä pakoon. Mikähän sitäkin vaivasi? Sitten se haukahti kolme kertaa ja tuli taas korvat pystyssä kurkkaamaan, silloin menin jo kokonaan Anin luokse. Yritti se ohitseni pinkaista pakoon, mutta sain pannasta kiinni.

Netta istui kiltisti auton takaluukussa, ihmetteli varmaan Anin hangoittelua tulla mukaan. Yleensä Ani kun on ensimmäisenä autoon änkeämässä. Äiti epäili syyksi sitä, ettei Ani yksinkertaisesti halunnut lähteä mukaani, koska pelkäsi jäävänsä taas äidin luokse. Ihmettelin suuresti, jos asia tosiaan olisi näin, koska Ani viihtyy äitini luona paremmin kuin hyvin. Mutta muuttaako se asioita, että meidän talomme on puolet lämpeämpi kuin kerrostalokämppä. Ani kun on sellainen lämpimän ystävä, oikea sohvaperuna! Eihän se muuta tee kuin löhöile omassa pedissään tai takan edessä. Ulkona käy ja lenkille lähtee kun pyydän, muuten se vain nukkuu, toki se käy nappaamassa pipanoita mahan täytteeksi ja vettä suun kostukkeeksi. Anin elämä on aika tylsää, se ei edes mielellään leiki.

Netta puolestaan on toinen ääripää, se touhottaa ja on aina mukana tekemisissäni, jopa sen vaivaisen voileivän :D Jopa leikkii yksin ja muiden kanssa, on innokas kaikista asioista mitä vaan pyytää. Syö ihan kunnolla, johtunee varmasta suuremmasta liikunnan ja touhotuksen määrästä.

Mutta mikä neuvoksi? Ania ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, se on ollut tuollainen pennusta asti, herkuilla se kyllä on kuuliainen ja "innostunut" kun pyydän siltä jotain. Netta puolestaan on leluilla, että herkuilla yhtä innostunut.

Moni on ihmetellyt sitä, että ne ovat samaa rotua, mutta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ani on sellainen "mummo-koira", tekee joskus ja jouluisin jotain omasta arjesta poikkeavaa, ei turhia hötkyile. Netta on sellainen hyperaktiivinen koira, joka menee vaikka pitkin seiniä jos muuta tekemistä ei ole, tekee aina kaikkea outoa :D Vaikka ne ovat aivan erilaisia, rakastan kumpaakin aivan yhtä paljon<3 Onneksi eivät ole samanlaisia, tytöt täydentävät toisiaan ja ovat parhaita ystäviä keskenään :)

Uusi vuosi ja aivan uudenlaiset kujeet!

Noniin vuosikin kerkesi vaihtumaan ennen kuin pääsin taas blogiamme päivittämään. Mutta näin ensiksi Oikein Hyvää Uuttavuotta kaikille!
Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa, tytöt eivät olleet moksiskaan paukkuvista raketeista, nauttivat vain kylkikyljessä takan lämmöstä :) Se taitaakin olla niiden lemppari paikka, varsinkin ulkoilun jälkeen ne rynnistävät täyttä vauhtia takan eteen lämmittelemään. Tyttöjen oma peti on aivan toisella puolella olohuonetta, mutta taitaa tuo lattialämmityskin tehdä osansa, että tytöt viihtyvät nykyään mainiosti matoilla :DD

Joulukin sujui oikein mallikkaasti, tytöt saivat meiltä kaksi uutta vinkulelua :) Netta oli aivan onnesta soikeana ja kuten arvata saattaa vingutti se niitä siihen malliin jouluna, hyvä ettei tärykalvot tärähtäneet. Ania nyt eivät moiset lastenlelut kiinnostaneet, sehän on nyt niin aikuista neitiä!
Isältä tytöt saivat vaaleanpuna-raidalliset villapaidat. Ne ovat ihan tajuttoman ihanat! Ja väri sopii Netalle kuin nakutettu.

Tässä tytöt uusissa villapaidoissa :)

Elämä täällä omakotitalossa on sujunut oikein mallikkaasti, tytöt viihtyvät paremmin kuin hyvin. Olemme antaneet niiden olla nyt koko kämpässä, jos olemme lähteneet jonnekkin. Ja arvatkaa mitä? Ei pissa taikka kakka yllätyksiä, mikä helpotus!

Lenkilläkin käymme edelleen ahkerasti. Tytöt nuuhkuttavat kuin viimeistä päivää, onhan täällä uudet hajut ja viestit :D Jopa paljon enemmän koiria kuin kerrostalo taajamassa, joten olemme saaneet ahkerasti harjoitella ohituksia. Nekin alkavat jo sujua kohtalaisen hyvin :)

Elikkä kaikinpuolin olen oikein tyytyväinen tyttöihin!



Jippikayjei!

Noniin sunnuntaina se sitten tapahtuu, monen pitkän kuukauden odotus, muutto omakotitaloon. Viimeinkin! Olemme ahkerasti käyneet siivoamassa ja laittamassa viimeisiä silauksia ympäri kämppää, rakkaat tytöt tietenkin avustamassa. Ani valvoo työn tekoa aitiopaikalta ja Netta tassuttelee perässä yksin askelin.

Pitävät myös erittäin tarkkaa piha vahtia, sinne ei kukaan pääse ilman haukkumista. Mikä on tosi hyvä!
Olen itse meinannut saada moneen otteeseen sydänkohtauksen, kun tytöt ihan yht äkkiä haukahtavat kuultuaan ulkoa vieraita ääniä, mihin he eivät ole tottuneet kerrostalo elämässä. Mutta ajan kanssa tämä sitten tasoittuu, toivon mukaan ainakin.

Nyt pihassakin pysyminen on mennyt ihan huippu suuntaan. Tytöt eivät mene kauas ja käyvät moneen otteeseen tarkistamassa terassilla ollaanko paikalla. Ja kun haluavat sisälle, niin istua tönöttävät ulko-oven takana. Aivan mahtavaa!
Mutta useimmiten tytöt haluavat olla sisällä meidän kanssamme :) Ja tulevat ulos jos mekin menemme, harvemmin ne kuitenkaan ihan keskenään ulkona ovat, mutta joskus kun sinne niin hinkuavat.

Lisää kirjoitetaan heti kun olemme muuttaneet omakotaloon ihan virallisesti :D

Päivän spurtit tehty

Tänään käytiin koirien kanssa hiekkamontuilla spurttaamassa vanhan tutun kanssa, tai oikeastaan vanhan naapurimme joilla on rottweiler Roki. Tytöt näyttivät Rokille välittömästi Tyttö-energiaa ja of course kaapinpaikan, mutta kuten aina, hyvin sujui tämäkin treffaaminen :)
Olin jopa saanut aikaiseksi ottaa kameran mukaan, joten tuli ikuistettua otoksia milloin mistäkin tilanteesta. Sain jopa blogiimme uuden otsikko kuvan, ei niin syksyinen, mutta mielestäni aika nätti.

Meillä oli hauskaa! Koirat juoksivat lähes taukoamatta sen tunnin, mitä nyt välillä käytiin viileään hiekkaan maaten, mutta hetken kuluttua juostiin peräkanaa sellaista kyytiä että hiekka vaan lensi. Eikä ilmassakaan valittamista, oikein suotuisa, joskin aavistuksen liian tuulinen, mutta plääh ei se meitä haitannut...

Tämän näköistä meno oli suurimman osan ajasta..

Kuvasta puuttuu Roki, poika oli ehkä liian hidas meidän tyttöjen vauhdille :DD

Tero siinä sitten heitteli vähän väliä keppiä koirille, kolmikko lähti sen perään hippulat vinkuen. Mutta kuten odottaa saattaa meiän Netta kerkesi perille aina ensimmäisenä, joten tyttö lähti lujaa vauhtia karkuun keppi suussa...

Tai sitten jäätävä puukapula keikkui suussa...

Jossain vaiheessa Tero alkoi heitelle keppejä alas montun pohjalle, sinne meni useimmiten Netta yksin, tai Ani kaverina, harvemmin näin. Roki ei tainnut kertaakaan mennä montun pohjalle, taisi olla liian rankkaa puuhaa :D

Tässä tullaan mäkeä ylös!

Tässä venataan yhteistuumin keppiä..

Anin mielestä korvien tuuletus on välillä tarpeen :'D

 Roki väsähtäneenä tyttöjen perässä karaamisesta :)

Tuli myös mietittyä ihan tarkasti omistanko koiran vai hiiren..?

Yhdennäköisyys on hämmästyttävä!

Moikka!

Muutto lähestyy

Noniin, tarkoitus olisi sitten tämän kuun lopussa irtisanoutua tästä kerrostalo kaksiosta, pakata kamat ja muuttaa omakotitaloon :) Voi sentäs, olen jo ihan täpinöissäni! Koirista en tiiä, uskoisin niidenkin odottavan sinne pääsyä innolla, saavatpahan oman pihan, missä telmiä ja leikkiä mielinmäärin :) Pysyvät onneksi pihassa ilmän jatkuvaa tarkkailua, käyn kyllä säännöllisesti tarkistamassa tyttöjen voinnin ja huutelen niitä jos eivät ole katse etäisyydellä. Tulevat luokse onneksi välittömästi, johtunee ehkä herkuista mitä annan niille :D Mutta tottelevatpahan (miten lie kirjotetaankaan) moitteettomasti, ei tarvitse kurkku suorana rääkyä ja komennella, näin meille kaikille parempi.
Vahtikoiran viran ovat kummatkin ottaneet, ilmoittavat välittömästi tunkeilijoista :D Pitää varmaan asentaa tiemme varteen vielä varoitus kyltit niin pysyvät kaikki kaukana meistä, eikä kukaan uskalla tulla pihaan asti.

Tero kyllä havittelee meille kunnon vahtia, sellaista rotua kuin Amerikanakita. Ei mitään, onhan se komea koira on, mutta ei kyllä taida tulla. Havittelen vain Netan tulevaa pentua, jos sellaisia joskus tulee :D Haluan tietenkin yhden narttu pennun meille, saisi olla sitten tuollainen tarmonpesä kuin emänsä, olisi sitten aivan unelma<3
Mutta katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toivottavasti pikkuisia Netuskoja :)

Laskentaa

Kävimme vähän montuilla juoksemassa koirien kanssa, Anin ja Netan lisäksi mukana oli äidin kaverin tyttären koira Nuhis (olipas taas vaikeasti selitetty). Ajattelimme sitten kellottaa uudestaan Netan 100 metrin spurtti :) Tällä kertaa me saimme ajaksi 11 sekunttia ja sitten vähän laskeskelimme Netan keskinopeutta se oli humat 54km/h. Vau!! Siis melkein 10km parani nopeus, on se aikamoinen saavutus :) Mutta sehän on aina tiedetty, että mein tyttö on selvä sprintteri.
Ettei Netan suvussa esiintyisi vinttikoiraa? Pitääpä tiedustella Netan kasvattajalta Saaralta :) Ei vaan, hienon tytön Saara on kasvattanut, saa olla oikein ylpeä kasvatti tyttärestään :)

Kuvasatoa

Tässä hieman kuvasatoa tästä päivästä. Netasta sain harmillisesti vain yhden ihan OK:sti onnistuneen kiihdytyskuvan. Laitoin tähän mukaan vielä pari näyttävää vinttikoira kuvaa.

Kyllä niillä vinttikoirilla on ainakin vauhtia. Yksi uros vinttikoira juoksi 100 metriä, 66km/h ja kellotti huimat 6 sekunttia! Oli päivän nopein ja ehdottomasti paras. Voin sanoa, että se oikein salpasi hengen. Sellaista vauhtia pääsee todella harvoin näkemään. Ikävä kyllä, kyseisestä uroksesta en saanut yhtäkään kuvaa :(
Juttelimme koiran omistajan kanssa, joka kertoi että uros juoksee ihan virallisissa kisoissa kilpaa. On kuulemma voittanut suurimman osan lähdöistään, joita se on juossut huimat 53! Wow, ei voi muuta sanoa. Upeita eläimiä!

Mukavan syksyisiä ja kellertäviä kuvia :) Ania ei kuvissa esiinny, koska neiti oli äitini luona tämän päivän ja Netta matkasi mun ja Teron kanssa isälle kiihdytyskisojen jälkeen. Niin olihan äiti mukanamme kisoissa, mutta lähti kotiinsa heti niiden jälkeen, pitämään rakkaalle Anilleni seuraa :)

Kiihdytyskisat

Tämän päiväiset kiihdytyskisat ovat nyt sitten ohi. Hyvin meni! Netta sijoittui omassa luokassaan kuudenneksi, 100 metrin spurtissa vauhtia oli huimat 44km/h, aika taisi olla jokunen 13 sekunttia. Olisihan tuo Netta päässyt vieläkin lujempaa, mutta radan vieressä kököttävä audi oli mielenkiintoisempi ja eiköhän Netuska sitä mennyt sitten tutkimaan :DD

Katsotaan jos Harjavallassa järjestettäisiin makkaramaastot, johon siis saa osallistua kaikenrotuiset ja kokoiset koirat. Kyseessä on maastorata, jossa koirat myös juoksevat aikaa :) Haluan ehdottomasti viedä Netan vielä uudestaan noihin kisoihin. Tyttö kun rakastaa juoksemista ihan yli kaiken!

Ilalla yritän laitella kuvia tänne blogiin niin kisoista, kuin vähän syksyisiä kuvia Netuskasta isän pihalla :)

We are here!

Käytiin tänään tyttöjen kanssa tapiksella revittelemässä, tai siis tytöt revittelivät kahdestaan, minä istua tönötin nurmikolla ja kuvasin. Tytöt olivat kohtalaisen hyvin kuulolla, mitä nyt välillä korvat olivat siellä off-asennossa, mutta olen kuitenkin tyytyväinen. Paremmin ne nyt kuuntelevat kuin jokin aika sitten.

Harmittavaa on kuitenkin vielä se, että Ani on kauhean agressiiviinen toisia koiria kohtaan. Lenkillä jos tulee koira vastaan, Ani pysyy tuossa vierellä ja tanssii paikallaan. Ja sitten kun koira on meidän kohdalla, Ani hyökkää sitä kohti. Mitä helkkaria?

Ollaan yritetty nameilla ja kaikella, mutta ei. Sitten kun se on saanut ensin haistella ja näykkäistä toista koiraa naamaan, se rauhoittuu. Öööh?

Netta pitää kummallista ulinaa, muttei kuitenkaa enää revi toisia koiria kohti. Ja sitten kun se saa haistella toista koiraa, kaikki on OK, mutta jos toinen koira erehtyy Netan pepun puolelle, niin neiti käy kiinni. Se on hieno neiti, eikä siedä peräpää juttuja :D

Tänään mennään myös vähän Pirkkalaan puuhailemaan, muutto olisi sitten toivon mukaan ja myös todennäköisesti jo ensi kuussa. Voi että kun odotan innolla! Pääsee pois täältä kerrostalo rämästä, omaan taloon ja pihaan<3 Tytötkin ovat aivan takuu varmasti tyytyväisiä kun pääsevät sinne asumaan, saa olla ulkona sitten niiin paljon kuin vain jaksaa. Toki käymme edelleen hihnalenkeillä, sen takia, ettei piha ole sitten mikään räävä kakkojen ja muiden vuoksi, sekä että tytöt osaavat käyttäytyä hihnassa. Suunnitelmia on paljon ja parhaani mukaan yritän ne toteuttaa :)

Sunnuntaina olisi Porissa "koirien kiihdytyskisat", olemme äidin kanssa ajatelleet viedä Netan sinne juoksemaan vieheen perässä. Siellä on kerran sellainen luokka mihin voi osallistua ei vinttikoirat. Netta kun muutenkin rakastaa tuota juoksemista, niin pääsisi siellä sitten näyttämään vauhtinsa kaikille :DD

Tässä myös tämän päivän painikuvia...

Ja lopuksi pieni poseeraus, sekä taivaalla liitelevän lentokoneen katsaus :D

Juuu tiedetään, on vähän päivitys taas jäänyt, mutta ei sillee ole ollut mitään kirjoitettavaa, ainakaan mitään sellaista kovinkaan kiinnostavaa. No koska mulla olisi täällä jotain kiinnostavaa kirjoitettu? :D

Nirso Ani

Hohhoijaa, taas aamusti Ani kävi vain nuuhkaisemassa ruokakippoaan ja kipitti takaisin nukkumaan, kun Netta puolestaan jäi tyytyväisenä syömään aamupalaansa. Sama toistuu illalla, Ani saattaa ottaa kaksi nappulaa ja hiipiä takaisin rakkaaseen petiinsä nukkumaan.

Mä en tiedä miten saisin sen syömään. Olen kokeillut eri ruokamerkkejä; Pedigree, Friskies, Royal Cani, Hau Hau ja One. Mutta ei, Anille ei kelpaa. Netta puolestaan syö sitä nappula lajia mitä on tarjolla.
Toisinaan vähän hemmottelen tyttöjä ja annan niille koiranmakkaraa, Ani kyllä syö sitä vähän paremmin.

Kävin Mustissa ja Mirrissä kysymässä tähän neuvoa, niin myyjä epäili Anin olevan tyypillisen nirso pinseri. Hän antoi meille mukaan näyte pakkauksia, jotka on tarkoitettu nirsoille ja huonosti syöville koirille. Arvatkaapa kaksi kertaa miten kävi kun annoin Anille niitä?
Ei auttanut. Olen sitä yrittänyt tyrkyttää jo pari päivää, mutta ei mitään toivoa. Netta kyllä sitkeästi yrittää hotkaista ne kitaansa :D

Mitä pitäisi tehdä?
Alkavat keinot loppua! Ei Ani laihdu, ihan sopusuhtainen neiti on, mutta en sitten tiedä. Saavathan neidit joskus meidän ruokia syötäväkseen, jos se sitten vaikuttaa Anin ruokahaluun?
Joskus on olemme olleet vaikka koko päivän pirkkalassa, jossa tytöt ovat saaneet ulkoilla koko sen ajan, niin silloin Ani syö, mutta hyyyyyvin vähän :S

Kyllä se sitten syö jos vaikka sekoitan nappulat viiliin, usein siinä käy myös niin että Ani sylkee nappulat suustaan :DD Nirso on tuo meidän neiti tosiaan!