Uusi vuosi ja aivan uudenlaiset kujeet!

Noniin vuosikin kerkesi vaihtumaan ennen kuin pääsin taas blogiamme päivittämään. Mutta näin ensiksi Oikein Hyvää Uuttavuotta kaikille!
Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa, tytöt eivät olleet moksiskaan paukkuvista raketeista, nauttivat vain kylkikyljessä takan lämmöstä :) Se taitaakin olla niiden lemppari paikka, varsinkin ulkoilun jälkeen ne rynnistävät täyttä vauhtia takan eteen lämmittelemään. Tyttöjen oma peti on aivan toisella puolella olohuonetta, mutta taitaa tuo lattialämmityskin tehdä osansa, että tytöt viihtyvät nykyään mainiosti matoilla :DD

Joulukin sujui oikein mallikkaasti, tytöt saivat meiltä kaksi uutta vinkulelua :) Netta oli aivan onnesta soikeana ja kuten arvata saattaa vingutti se niitä siihen malliin jouluna, hyvä ettei tärykalvot tärähtäneet. Ania nyt eivät moiset lastenlelut kiinnostaneet, sehän on nyt niin aikuista neitiä!
Isältä tytöt saivat vaaleanpuna-raidalliset villapaidat. Ne ovat ihan tajuttoman ihanat! Ja väri sopii Netalle kuin nakutettu.

Tässä tytöt uusissa villapaidoissa :)

Elämä täällä omakotitalossa on sujunut oikein mallikkaasti, tytöt viihtyvät paremmin kuin hyvin. Olemme antaneet niiden olla nyt koko kämpässä, jos olemme lähteneet jonnekkin. Ja arvatkaa mitä? Ei pissa taikka kakka yllätyksiä, mikä helpotus!

Lenkilläkin käymme edelleen ahkerasti. Tytöt nuuhkuttavat kuin viimeistä päivää, onhan täällä uudet hajut ja viestit :D Jopa paljon enemmän koiria kuin kerrostalo taajamassa, joten olemme saaneet ahkerasti harjoitella ohituksia. Nekin alkavat jo sujua kohtalaisen hyvin :)

Elikkä kaikinpuolin olen oikein tyytyväinen tyttöihin!



Jippikayjei!

Noniin sunnuntaina se sitten tapahtuu, monen pitkän kuukauden odotus, muutto omakotitaloon. Viimeinkin! Olemme ahkerasti käyneet siivoamassa ja laittamassa viimeisiä silauksia ympäri kämppää, rakkaat tytöt tietenkin avustamassa. Ani valvoo työn tekoa aitiopaikalta ja Netta tassuttelee perässä yksin askelin.

Pitävät myös erittäin tarkkaa piha vahtia, sinne ei kukaan pääse ilman haukkumista. Mikä on tosi hyvä!
Olen itse meinannut saada moneen otteeseen sydänkohtauksen, kun tytöt ihan yht äkkiä haukahtavat kuultuaan ulkoa vieraita ääniä, mihin he eivät ole tottuneet kerrostalo elämässä. Mutta ajan kanssa tämä sitten tasoittuu, toivon mukaan ainakin.

Nyt pihassakin pysyminen on mennyt ihan huippu suuntaan. Tytöt eivät mene kauas ja käyvät moneen otteeseen tarkistamassa terassilla ollaanko paikalla. Ja kun haluavat sisälle, niin istua tönöttävät ulko-oven takana. Aivan mahtavaa!
Mutta useimmiten tytöt haluavat olla sisällä meidän kanssamme :) Ja tulevat ulos jos mekin menemme, harvemmin ne kuitenkaan ihan keskenään ulkona ovat, mutta joskus kun sinne niin hinkuavat.

Lisää kirjoitetaan heti kun olemme muuttaneet omakotaloon ihan virallisesti :D

Päivän spurtit tehty

Tänään käytiin koirien kanssa hiekkamontuilla spurttaamassa vanhan tutun kanssa, tai oikeastaan vanhan naapurimme joilla on rottweiler Roki. Tytöt näyttivät Rokille välittömästi Tyttö-energiaa ja of course kaapinpaikan, mutta kuten aina, hyvin sujui tämäkin treffaaminen :)
Olin jopa saanut aikaiseksi ottaa kameran mukaan, joten tuli ikuistettua otoksia milloin mistäkin tilanteesta. Sain jopa blogiimme uuden otsikko kuvan, ei niin syksyinen, mutta mielestäni aika nätti.

Meillä oli hauskaa! Koirat juoksivat lähes taukoamatta sen tunnin, mitä nyt välillä käytiin viileään hiekkaan maaten, mutta hetken kuluttua juostiin peräkanaa sellaista kyytiä että hiekka vaan lensi. Eikä ilmassakaan valittamista, oikein suotuisa, joskin aavistuksen liian tuulinen, mutta plääh ei se meitä haitannut...

Tämän näköistä meno oli suurimman osan ajasta..

Kuvasta puuttuu Roki, poika oli ehkä liian hidas meidän tyttöjen vauhdille :DD

Tero siinä sitten heitteli vähän väliä keppiä koirille, kolmikko lähti sen perään hippulat vinkuen. Mutta kuten odottaa saattaa meiän Netta kerkesi perille aina ensimmäisenä, joten tyttö lähti lujaa vauhtia karkuun keppi suussa...

Tai sitten jäätävä puukapula keikkui suussa...

Jossain vaiheessa Tero alkoi heitelle keppejä alas montun pohjalle, sinne meni useimmiten Netta yksin, tai Ani kaverina, harvemmin näin. Roki ei tainnut kertaakaan mennä montun pohjalle, taisi olla liian rankkaa puuhaa :D

Tässä tullaan mäkeä ylös!

Tässä venataan yhteistuumin keppiä..

Anin mielestä korvien tuuletus on välillä tarpeen :'D

 Roki väsähtäneenä tyttöjen perässä karaamisesta :)

Tuli myös mietittyä ihan tarkasti omistanko koiran vai hiiren..?

Yhdennäköisyys on hämmästyttävä!

Moikka!

Muutto lähestyy

Noniin, tarkoitus olisi sitten tämän kuun lopussa irtisanoutua tästä kerrostalo kaksiosta, pakata kamat ja muuttaa omakotitaloon :) Voi sentäs, olen jo ihan täpinöissäni! Koirista en tiiä, uskoisin niidenkin odottavan sinne pääsyä innolla, saavatpahan oman pihan, missä telmiä ja leikkiä mielinmäärin :) Pysyvät onneksi pihassa ilmän jatkuvaa tarkkailua, käyn kyllä säännöllisesti tarkistamassa tyttöjen voinnin ja huutelen niitä jos eivät ole katse etäisyydellä. Tulevat luokse onneksi välittömästi, johtunee ehkä herkuista mitä annan niille :D Mutta tottelevatpahan (miten lie kirjotetaankaan) moitteettomasti, ei tarvitse kurkku suorana rääkyä ja komennella, näin meille kaikille parempi.
Vahtikoiran viran ovat kummatkin ottaneet, ilmoittavat välittömästi tunkeilijoista :D Pitää varmaan asentaa tiemme varteen vielä varoitus kyltit niin pysyvät kaikki kaukana meistä, eikä kukaan uskalla tulla pihaan asti.

Tero kyllä havittelee meille kunnon vahtia, sellaista rotua kuin Amerikanakita. Ei mitään, onhan se komea koira on, mutta ei kyllä taida tulla. Havittelen vain Netan tulevaa pentua, jos sellaisia joskus tulee :D Haluan tietenkin yhden narttu pennun meille, saisi olla sitten tuollainen tarmonpesä kuin emänsä, olisi sitten aivan unelma<3
Mutta katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toivottavasti pikkuisia Netuskoja :)

Laskentaa

Kävimme vähän montuilla juoksemassa koirien kanssa, Anin ja Netan lisäksi mukana oli äidin kaverin tyttären koira Nuhis (olipas taas vaikeasti selitetty). Ajattelimme sitten kellottaa uudestaan Netan 100 metrin spurtti :) Tällä kertaa me saimme ajaksi 11 sekunttia ja sitten vähän laskeskelimme Netan keskinopeutta se oli humat 54km/h. Vau!! Siis melkein 10km parani nopeus, on se aikamoinen saavutus :) Mutta sehän on aina tiedetty, että mein tyttö on selvä sprintteri.
Ettei Netan suvussa esiintyisi vinttikoiraa? Pitääpä tiedustella Netan kasvattajalta Saaralta :) Ei vaan, hienon tytön Saara on kasvattanut, saa olla oikein ylpeä kasvatti tyttärestään :)

Kuvasatoa

Tässä hieman kuvasatoa tästä päivästä. Netasta sain harmillisesti vain yhden ihan OK:sti onnistuneen kiihdytyskuvan. Laitoin tähän mukaan vielä pari näyttävää vinttikoira kuvaa.

Kyllä niillä vinttikoirilla on ainakin vauhtia. Yksi uros vinttikoira juoksi 100 metriä, 66km/h ja kellotti huimat 6 sekunttia! Oli päivän nopein ja ehdottomasti paras. Voin sanoa, että se oikein salpasi hengen. Sellaista vauhtia pääsee todella harvoin näkemään. Ikävä kyllä, kyseisestä uroksesta en saanut yhtäkään kuvaa :(
Juttelimme koiran omistajan kanssa, joka kertoi että uros juoksee ihan virallisissa kisoissa kilpaa. On kuulemma voittanut suurimman osan lähdöistään, joita se on juossut huimat 53! Wow, ei voi muuta sanoa. Upeita eläimiä!

Mukavan syksyisiä ja kellertäviä kuvia :) Ania ei kuvissa esiinny, koska neiti oli äitini luona tämän päivän ja Netta matkasi mun ja Teron kanssa isälle kiihdytyskisojen jälkeen. Niin olihan äiti mukanamme kisoissa, mutta lähti kotiinsa heti niiden jälkeen, pitämään rakkaalle Anilleni seuraa :)

Kiihdytyskisat

Tämän päiväiset kiihdytyskisat ovat nyt sitten ohi. Hyvin meni! Netta sijoittui omassa luokassaan kuudenneksi, 100 metrin spurtissa vauhtia oli huimat 44km/h, aika taisi olla jokunen 13 sekunttia. Olisihan tuo Netta päässyt vieläkin lujempaa, mutta radan vieressä kököttävä audi oli mielenkiintoisempi ja eiköhän Netuska sitä mennyt sitten tutkimaan :DD

Katsotaan jos Harjavallassa järjestettäisiin makkaramaastot, johon siis saa osallistua kaikenrotuiset ja kokoiset koirat. Kyseessä on maastorata, jossa koirat myös juoksevat aikaa :) Haluan ehdottomasti viedä Netan vielä uudestaan noihin kisoihin. Tyttö kun rakastaa juoksemista ihan yli kaiken!

Ilalla yritän laitella kuvia tänne blogiin niin kisoista, kuin vähän syksyisiä kuvia Netuskasta isän pihalla :)

We are here!

Käytiin tänään tyttöjen kanssa tapiksella revittelemässä, tai siis tytöt revittelivät kahdestaan, minä istua tönötin nurmikolla ja kuvasin. Tytöt olivat kohtalaisen hyvin kuulolla, mitä nyt välillä korvat olivat siellä off-asennossa, mutta olen kuitenkin tyytyväinen. Paremmin ne nyt kuuntelevat kuin jokin aika sitten.

Harmittavaa on kuitenkin vielä se, että Ani on kauhean agressiiviinen toisia koiria kohtaan. Lenkillä jos tulee koira vastaan, Ani pysyy tuossa vierellä ja tanssii paikallaan. Ja sitten kun koira on meidän kohdalla, Ani hyökkää sitä kohti. Mitä helkkaria?

Ollaan yritetty nameilla ja kaikella, mutta ei. Sitten kun se on saanut ensin haistella ja näykkäistä toista koiraa naamaan, se rauhoittuu. Öööh?

Netta pitää kummallista ulinaa, muttei kuitenkaa enää revi toisia koiria kohti. Ja sitten kun se saa haistella toista koiraa, kaikki on OK, mutta jos toinen koira erehtyy Netan pepun puolelle, niin neiti käy kiinni. Se on hieno neiti, eikä siedä peräpää juttuja :D

Tänään mennään myös vähän Pirkkalaan puuhailemaan, muutto olisi sitten toivon mukaan ja myös todennäköisesti jo ensi kuussa. Voi että kun odotan innolla! Pääsee pois täältä kerrostalo rämästä, omaan taloon ja pihaan<3 Tytötkin ovat aivan takuu varmasti tyytyväisiä kun pääsevät sinne asumaan, saa olla ulkona sitten niiin paljon kuin vain jaksaa. Toki käymme edelleen hihnalenkeillä, sen takia, ettei piha ole sitten mikään räävä kakkojen ja muiden vuoksi, sekä että tytöt osaavat käyttäytyä hihnassa. Suunnitelmia on paljon ja parhaani mukaan yritän ne toteuttaa :)

Sunnuntaina olisi Porissa "koirien kiihdytyskisat", olemme äidin kanssa ajatelleet viedä Netan sinne juoksemaan vieheen perässä. Siellä on kerran sellainen luokka mihin voi osallistua ei vinttikoirat. Netta kun muutenkin rakastaa tuota juoksemista, niin pääsisi siellä sitten näyttämään vauhtinsa kaikille :DD

Tässä myös tämän päivän painikuvia...

Ja lopuksi pieni poseeraus, sekä taivaalla liitelevän lentokoneen katsaus :D

Juuu tiedetään, on vähän päivitys taas jäänyt, mutta ei sillee ole ollut mitään kirjoitettavaa, ainakaan mitään sellaista kovinkaan kiinnostavaa. No koska mulla olisi täällä jotain kiinnostavaa kirjoitettu? :D

Nirso Ani

Hohhoijaa, taas aamusti Ani kävi vain nuuhkaisemassa ruokakippoaan ja kipitti takaisin nukkumaan, kun Netta puolestaan jäi tyytyväisenä syömään aamupalaansa. Sama toistuu illalla, Ani saattaa ottaa kaksi nappulaa ja hiipiä takaisin rakkaaseen petiinsä nukkumaan.

Mä en tiedä miten saisin sen syömään. Olen kokeillut eri ruokamerkkejä; Pedigree, Friskies, Royal Cani, Hau Hau ja One. Mutta ei, Anille ei kelpaa. Netta puolestaan syö sitä nappula lajia mitä on tarjolla.
Toisinaan vähän hemmottelen tyttöjä ja annan niille koiranmakkaraa, Ani kyllä syö sitä vähän paremmin.

Kävin Mustissa ja Mirrissä kysymässä tähän neuvoa, niin myyjä epäili Anin olevan tyypillisen nirso pinseri. Hän antoi meille mukaan näyte pakkauksia, jotka on tarkoitettu nirsoille ja huonosti syöville koirille. Arvatkaapa kaksi kertaa miten kävi kun annoin Anille niitä?
Ei auttanut. Olen sitä yrittänyt tyrkyttää jo pari päivää, mutta ei mitään toivoa. Netta kyllä sitkeästi yrittää hotkaista ne kitaansa :D

Mitä pitäisi tehdä?
Alkavat keinot loppua! Ei Ani laihdu, ihan sopusuhtainen neiti on, mutta en sitten tiedä. Saavathan neidit joskus meidän ruokia syötäväkseen, jos se sitten vaikuttaa Anin ruokahaluun?
Joskus on olemme olleet vaikka koko päivän pirkkalassa, jossa tytöt ovat saaneet ulkoilla koko sen ajan, niin silloin Ani syö, mutta hyyyyyvin vähän :S

Kyllä se sitten syö jos vaikka sekoitan nappulat viiliin, usein siinä käy myös niin että Ani sylkee nappulat suustaan :DD Nirso on tuo meidän neiti tosiaan!

Säntäilyä

Käytiin eilen illalla tyttöjen kanssa montuilla hieman juoksemassa, saivat purattua tuota ylimääräistä energiaa. Voi että mitä säntäilyä, hiekka vaan pöllysi kun tyttöset painoivat tallat pohjaan. Sellasta vauhtia painettiin, että ihmettelin miten ne pysyivät pystyssä. Siellä oli kuoppia ja hiekka esteitä, mutta eivät ne vauhdin hurmaa haitanneet yhtään. Yritin epätoivoisesti saada kuvattua, muttei toivoakaan että olisivat olleet julkaisu kelpoisia. Kaikki säntäily kuvat aivan sumeita! Himskatti!

Loppuksi Tero sitten heitteli keppiä tytöille, Netta sitä enimmäkseen nouti. Mutta Ani meni perässä ja jatkoi matkaansa kepin ohi :D

Tässä jotain kuvatuksia montulta...

Ani ylväänä ja nättinä<3

Mä en ymmärrä mistä Netta repii nämä Hopeanuoli juoksutyylit :DD

Ei neiti ole tainnut kyseistä piirrettyä nähdä, tai jos ei salaa  ole katsonut...

Uutta ulkoasua muiden päivitysten kera...

Päätin taas vaihtaa ulkoasun, viimekertainen oli ehkä hieman liian "tumma" makuuni. Joten vielä kun eletään kesäisiä tunnelmia päätin ottaa tälläisen pirteän punertavan koristamaan tyttöjen blogia :)

Oon oikein urakalla siivonnut kämppäämme, muutto alkaa lähestyä kovaa vauhtia, joten olen pakannut jo  turhempia tavaroita ja heittänyt menemään mitä emme todellakaan enää tarvitse.
Viskasin väliaikaisesti tyttöjen pedit tuonne parvekkeelle, kun luutasin lattioita. Ne ovat sattumoisin hieman tiellä, tytöt tietenkin katsoivat petejään ihmeissään kun ne tuolla parvekkeella lojusivat. Mutta kömpivät tyytyväisenä sinne nukkumaan auringon paisteen kera.

Sain vihdoinkin aikaiseksi mennä kuvaamaan tyttöjen suloista unta ja tässä kuva satomme :)

Suloisuudet mulkoilivat mua pahasti :DD

Kelit ovat meitä ihan mukavasti vielä suosineet. Ukkosmyrskyjä on ollut, mutta eihän nuo neitoset niitä pelkää. Ihan normaalisti tulevat parvekkeelle hengaamaan ja nukkuvat kauneusuniaan vailla pelkoa. Rohkeita ovat rakkaani<3

Viikonloppuna kävimme Teron kanssa tuolla keskustassa kävelemässä koirien kanssa, samalla vein postiin parisen kirjettä. Ensin joku vanhempi rouva kehui tyttöjä oikein kauniiksi, sanoi ettei noin elegantteja koiria tule usein vastaan. Kiitin kohteliaasti hymyillen.

Sen jälkeen tällainen, ei kovinkaan vanha, muttei mikään parikymppinenkään mies puolinen henkilö sanoi näin: "On teillä upeita koiria"

Siihen sitten naurahdin tyyliin "Ovathan ne upeita", tähän mies sitten vastasi "Olin ihan tosissasi, ne ovat upeita"

Olin hieman hämmästänyt, yleensä kukaan ei puhu meille mitään kun kävelemme koirien kanssa. Useimmat vain hymyilevät ja mutisevat tyyliin; söpöjä.

Rehellisesti sanottuna tuli hyvä mieli, tytöt ovat upeita ja fiksuja, mitä en sitten taas uskoisi että olen ne itse tuollaisiksi saanut. Toki ne vielä hieman murahtelevat vastaantuleville koirille, mutta se pahin hyökiminen on saatu kuriin. Luojan Kiitos! Tai eivät ne mun tai Teron kanssa räyhää, mutta äiti sanoo usein lenkin jälkeen; "Taas ne rehosivat jokaiselle vastaan tulevalla koiralle, mä en ymmärrä!"

Olen sitä ihmetellyt, miksi äidin kanssa ne vielä räyhäävät ja esittävät hurjia tappajia. Mutta meidän kanssa ne vaan murahtelevat ja tuhahtelevat suureen ääneen, mutteivät hyöi enää päin. Ken tietää, mitä tytttöjen päässä liikkuu :D Muuten ne ovat todella fiksuja neitoja..

Ammatit tytöille

Oon tässä jo pitkän aikaa seuraillu noiden kahden touhuja, varsinkin silloin kun ne leikkivät leluillaan. Olen siinä samalla kattonut mihin ammattiin kumpikin soveltuisivat ja löysin tytöille oikein sopivat :D (tämä tuli mieleen siitä kun itse olen ajatellut toista ammattia lähteä lukemaan)

Netasta tulisi ihan selvästi kirurgi. Se suolistelee pehmoleluja työkseen, repii pehmeistä vinkuleiluista sen vikisevän hököttimen pois ja kumileillu käy aivan samoin. Sitten kun Netta on repinyt kaikki sisusvanut pois se jättää lelun oman onnensa nojaan ja siirtyy seuraavaan operoitavaan :D

Ani puolestaan on ilmiselvä parturi. Se ei pahemmin noihin kumisiin leluihin koske. Mutta pehmoleluilta, joilla vähäänkään on jotain pidempää karvaa, se kynii ne hampaillaan ihan lyhyiksi :D